Herätyskello soi noin kuudelta. Ripeät aamutoimet ja ulos pakkaseen käynnistämään kohmeista ajoneuvoa. Herätyksestä on noin puoli tuntia aikaa olla hakemassa eilen tilattuja ampumatarvikkeita omaan ammuntaan liittyen. Patruunojen noudon jälkeen vielä kurvaus hallille, josta nappaamme maalilaitteiden akut latauksesta. Seuraavaksi auto kääntyykin jo kohti ampumapaikkaa, jossa loppupäivä tuleekin vierähtämään.

Ampumapaikalla pidetään ammunnanjohtajan ampumapuhuttelu toimihenkilöille, jonka jälkeen ampumapaikkaa aletaan valmistella päivän ammuntoja varten. Pian ampuva joukko nuoremmalta kadettikurssilta saapuukin paikalle. Tästä se alkaa, ryhmän taisteluammuntojen johtaminen. Varopuhuttelun jälkeen ampumapaikalla kajahtaa vähän väliä tuttuja huutoja kuten: ”AMMUNNAN HARJOITTELU ALKAA”, ”LIPAS KIINNITÄ – LATAA JA VARMISTA” sekä ”TULI SEIS”.

Toisen vuoden kadetit saapuivat jälleen Vuosankaan talvisiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Tällä kertaa tavoitteenaan saada lisenssit ryhmän taisteluammuntojen johtamiseen. Vuosi sitten saimme oikeudet toimia tulitoiminnanvalvojina ja puoli vuotta sitten Syndalenissa oikeudet johtaa partion taisteluammuntoja. Harjoituksen tavoite on suoraa jatkumoa edellisiin ampumaharjoituksiin.

Kun saavuimme Vuosankaan, meillä oli muutama päivä aikaa suunnitella ja rakentaa työryhmän kanssa omat taisteluammunnat. Koska aikaa oli vähän ja valoisaa aikaa tammikuussa vielä vähemmän, piti työskentelyn olla tehokasta ja suunnitelmallista. Vaikka kuinka yritti olla reipas, päivät tuntuivat venyvän aina myöhään illalle asti. Varsinkin ampumakäskyä kirjoittanut partio sai kokea yön pikkutunnit viimeisenä iltana ennen käskyn palauttamista.

Valmis ammunta koeponnistettiin ensin oman työryhmän kesken työryhmäammunnoissa. Näin koko työryhmä sai kuvan siitä, millaiset ammunnat sitä tuli sitten rakennettua. Oman porukan kesken ampuessa pystyi helposti havaitsemaan mahdolliset ongelmakohdat ammunnan rakenteessa ja kulussa. Työryhmäammunnan jälkeen oli päivä aikaa tehdä tarvittavat viilaukset, sillä sen jälkeen nuorempi kurssi sekä varusmiesryhmät alkoivat kiertää ampumapaikoilla ampuvana joukkona.

Syndalenissa jokainen oli saanut oppia, millaista on johtaa taisteluammuntoja. Kuitenkin partion ammunnat ovat kohtuullisen pienet ammunnat verrattuna ryhmän ammuntoihin, joissa ampuva joukko on noin kolme kertaa suurempi. Syndalenissa ammunnan toimihenkilöitäkin oli huomattavasti vähemmän ja jokainen toimihenkilö oli osa omaa ampumatyöryhmää. Vuosangassa toimihenkilöt koostuivat pitkälti nuoremman kurssin kadeteista, jotka olivat hankkimassa itselleen tulitoiminnanvalvojan lisenssejä. Ammunnanjohtajan piti nyt todella johtaa myös toimihenkilöitä, sillä heillä ei olisi muuten ollut aavistustakaan, mitä ammunnassa tulee tapahtumaan.

Lopulta ryhmän ammuntojen johtaminen ja Vuosangan kylmyys ja pimeys eivät luoneet kovin suurta haastetta verrattuna partion ammuntoihin. Ehkä jollakin tapaa ammuntojen johtaminen tuntui nyt helpommalta ja rennommaltakin kuin Syndalenissa, jossa jokainen johti ensimmäistä kertaa taisteluammuntoja. En väitä, etteikö ensimmäinen johtamissuoritus Vuosangassakin olisi silti jännittänyt. Niin kuin harjoituksen johtajakin meille jossain välissä totesi, pieni jännitys ennen ammuntoja on hyvästä.

Harjoitusta on vielä muutama päivä jäljellä, joten on syytä nauttia näistä talvisista maisemista vielä, kun voi. Saa nähdä, milloin saavumme seuraavan kerran Vuosankaan, jos saavumme ollenkaan. Ainakin nuorempi kurssi pääsee nauttimaan ensi vuonna ammuntojen johtamisesta ja Vuosangan maisemista!

Kadetti Nooa Ylönen
94. merikadettikurssi, rannikkojoukko-opintosuunta