Kirjoitettu 21. tammikuuta 2026 harjoituksen puolivälissä.

Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitus 1 (AH1) on saavuttanut puolivälin. Takana on useita ammuntoja, koulutuksia, puhutteluita sekä pitkiä päiviä. Harjoituksen aikana osa palkatusta henkilökunnasta poistuu ja
tilalle tulee uusia henkilöitä. Useasti harjoitusten antia käsitellään opiskelijoiden näkökulmasta, mutta tällä
kertaa reflektoin kulunutta puoltatoista viikkoa ammunnan valvojan näkökulmasta. Helpoin tapa on aloittaa numeraalisista asioista ja seuraavat lukemat koskevat kirjoittajaa:

Keskimäärin kuluneen 1,5 viikon aikana olen päivittäin nauttinut aamupalan, kaksi lämmintä ateriaa,
iltapalan, noin 0,8-1,2 litraa kahvia, n. 1-2 litraa mehua tai vettä, n. 1,5 litran kuplivaa mineraalivettä sekä
päivästä riippuen 1-2 proteiinipitoista välipalaa. Liikuttua on tullut keskimäärin noin 13 500 askelta päivässä
ja keskimääräinen työpäivän pituus on ollut n. 15,5h (ml. ruokailut ja muut tauot). Paljosta on siis päässyt
nauttimaan.

Ammunnan valvojalle, kuten opiskelijoillekin MPKK:n AH1 on oppimistapahtuma. Ammunnan valvojat ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta yhteisenä tekijänä heillä on runsas kokemus ammuntojen suunnittelusta, rakentamisesta sekä johtamisesta. Ammunnan valvojat edustavat useaa puolustushaaraa ja
henkilöstöryhminä ovat edustettuna upseerit, opistoupseerit sekä aliupseerit. Ammunnan valvojan roolissa
nämä henkilöt saavat ainutlaatuisen tilaisuuden jakaa kokemuksiaan ja hyviä käytänteitä opiskelijoille, jotka
auskultoivat oikeuksia taisteluammuntoihin liittyen. Monille, kuten kirjoittajalle AH1 on tervetullutta
vaihtelua normaaliin arkityöhön.

Kadetit ovat opiskelijoina varsin heterogeeninen joukko, jossa on monenlaista oppijaa. Tämä edellyttää
ammunnan valvojalta vuorovaikutustaitoja sekä kykyä kohdata yksilöllisesti erilaisia henkilöitä.
Epäonnistumisten jälkeen koetut onnistumiset ovat yhtä lailla onnistuminen niin opiskelijalle kuin
valvojalle. Populäärimusiikki-duo JVG:n kappaleen Etenee mukaisesti opiskelijoilla hommat (toiminta
ampumapaikoilla) etenevät ja taitoa karttuu, mutta samalla syytä muistuttaa, ettei taakka kuitenkaan
kevene.

Mitä tästä sitten jää valvojalle käteen? Kirjoittajalle kerrottiin aikanaan Kadettikoulussa, että upseerin ura
on jatkuvaa kehitystä ja tämän ampumaharjoituksen jälkeen koenkin olevani jälleen piirun parempi
ammunnan valvoja. Luovuttaessani ammunnan valvojan soihdun seuraavalle toivotan koko
harjoitusjoukolle turvallista loppuharjoitusta.

Ammunnan valvoja nro 11110