Mikä sai minut valitsemaan Maanpuolustuskorkeakoulun? Se on kysymys, johon olen saanut vastata moneen kertaan valittuani tämän opinahjon. Ensin sitä kysyttiin valintakokeissa oppilaitoksen puolesta ja sen jälkeen olen erinäisissä tilanteissa saanut selittää ystäville ja puolitutuille miksi valitsin juuri upseerin uran.

Olen aina nauttinut luonnosta, käsillä tekemisestä, sekä yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, mikä johti siihen, että aloin haikailla jo pienenä sotilaan ammatista. Aikuisuutta lähestyessäni ajatus oli muotoutunut siihen muotoon, että halusin sovittaa innostukseni sotilaana työskentelemisestä yhteen lääketieteen kanssa. Halusin opiskella lääketiedettä ja lähteä sitten hyödyntämään osaamistani rauhanturvaoperaatioihin. Ajatuksena ei siis ollut varsinaisesti rakentaa sotilasuraa, vaan päästä hankkimaan kokemusta sota-alueilta. Niinpä tämä ajatus mielessä siis hakeuduin lukion jälkeen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Ajatukset vaihtuivat kuitenkin toisensuuntaisiksi palveluksen edetessä, kun koin entistä enemmän, että tämä on sellainen organisaatio ja ammatti, jonka parissa haluan työskennellä tulevaisuudessakin. Lopullinen päätös Maanpuolustuskorkeakouluun hakemiseen vaati kuitenkin ensin kaksi vierailukertaa koululle.

Ensimmäinen vierailukerta oli Reserviupseerikurssin aikana, jolloin vielä ajattelin, etten halua sitoa itseäni niin tiiviisti Suomeen koska halusin matkustella ja mahdollisesti asuakin ulkomailla. Ajattelin, etten halua ”homehtua” Suomen perukoille. Myöhemmin tietysti ymmärsin, että upseerin urakehitys voi parhaimmassa tapauksessa olla hyvinkin monipuolinen ja kansainvälinen, mutta siihen aikaan näin sen hyvin harmaana ja yksipuolisena.

Toisella kerralla, joukkotuotantokaudella, koin valaistumisen. Minua oli alkanut jo kiinnostaa Puolustusvoimat työnantajana, mutta vaikka nautin varusmiespalveluksestani Maavoimien viestijoukoissa, koin, että se ei ollut se aselaji jonka parissa halusin tehdä uraa. Niinpä olin siis paininut ajatuksen kanssa, että miten pystyisin luomaan itselleni mielenkiintoisen ja mielekkään uran Puolustusvoimissa. Sitten bongasin esittelytilaisuudessa yksityiskohdan, jota en ollut aikaisemmin tiennyt. Minun on maavoimataustaisena mahdollista hakea myös toisiin puolustushaaroihin. Merivoimat loi siis ongelmaani selkeän ratkaisun.

Olen aina ollut kiinnostunut merenkulusta, joten ajattelin, että miksen loisi sen parissa uraa niin saisin lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Merivoimien sijoituspaikat ovat kaikki hyvillä sijainneilla, työ on kohtalaisen kansainvälistä ja pääsen opiskelemaan merenkulkua. Tämä sai siis kipinän syttymään upseerin uralle.

Varusmiespalvelukseni jälkeen pidin vuoden taukoa, jonka aikana aika ehti kultaamaan muistot intistä ja minkä jälkeen olikin tarmoa osallistua pääsykokeisiin. Tämä johti kouluun pääsyyn ja yhtään en kadu innostuksen syttymistä. Koulun alkamisen jälkeen olen päässyt opiskelemaan laajasti maiden välisiä suhteita, sotahistoriaa, eri puolustushaarojen toimintatapoja, Suomen tämän hetkistä tilannetta kansainvälisessä politiikassa ja valtavasti kaikkea muuta. Tämän kevään aikana siirrymme vielä yhteisten perusopintojen jälkeen Merisotakoululle aloittamaan oman puolustushaaramme opinnot, joita odotan innolla. Kokonaisuudessaan ymmärrykseni upseerin ammatista ja Puolustusvoimista työnantajana on laajentunut, enkä malta odottaa minkälainen ura minua tulevaisuudessa odottaa.

Kadetti Cilla Koskinen

88. Merikadettikurssi