Kurssinjohtaja saapuu luokkaan ennen harjoituksen palautetilaisuuden alkua, ”Noniin pari ilmoitusta, heitin-linja ensi viikon tiistaiaamuna InBody-mittauksiin, keskiviikkoaamuna labroihin ja terveystarkastukset palvelukseen astumista varten alkaa siitä seuraavalla viikolla.”
Outo fiilis valtaa otsalohkon, terveystarkastus palvelukseen astumista varten, ei helkkari, tässähän valmistutaan kohta. Miten tähän on päädytty? Otetaan pieni hyppy ajassa taaksepäin.

 Syyskuussa 2016 kurssimme aloitti opiskelut Santahaminassa. Ensimmäinen opiskeluvuosi ja harmaa kevytpalveluspuku m/83 tuntuvat todella kaukaiselta ajatukselta, mutta eihän siitä todellisuudessa niin pitkään ole. Päällimmäiset muistikuvat näistä ajoista ovat pitkät opiskelupäivät pääauditoriossa, tentti-ruuhka ensimmäisenä keväänä, kadettiharjoitusten pitäminen omille kurssikavereille ja tietenkin idyllinen Santahaminan saari. Ensimmäinen vuosi sisälsi mielenkiintoisia ja monipuolisia opintojaksoja, opiskeltiin johtamista, sotilaspedagogiikkaa, strategiaa, sotahistoriaa, ja järjestelmätekniikkaa. Todellisuudessa kadettikoulun akateemisuus yllätti itseni ensimmäisenä opiskeluvuotena. 

Toinen opiskeluvuosi aloitettiin jälleen Santahaminassa elokuussa 2017. Syksy sisälsi taktiikan opintojaksoja puolustuksesta ja hyökkäyksestä. Karttoja analysoitiin ja suunnitelmia piirrettiin tussilla välillä yötä myöten. Taktiikan opiskelun ohella aloitettiin myös virkamiesruotsin opiskelu sekä kandidaatintutkielman laatiminen. Tammikuussa 2018, heti Vuosangan ampumaharjoituksen jälkeen, muutimme Lappeenrantaan Maasotakoululle Maavoimien yhteisiä opintoja varten. Kevät pyhitettiin lähes täysin jääkärijoukkueen käsittelyyn. Opiskeltiin mitä se jääkärijoukkue siellä metsässä oikeasti tekee, mitä tarkoittaa kun oppitunnilla luettiin oppaasta ”Jääkärikomppania hyökkää kaksi joukkuetta rinnan”, ja kirjoitettiin sama itse laadittuihin käskyihin, mentiin siis metsään ja hyökättiin kaksi joukkuetta rinnan. Tänä aikana lähiharjoitusalueet tulivat tutuiksi ja jokainen sai harjaantua joukkueenjohtajan tehtävissä.

Kesä saapui ja suurin osa kurssikavereista lähti aselaji-opintoihin eri puolille suomea. Tykkimiehet Niinisaloon, viestimiehet ja huolto Riihimäelle, IT Tikkakoskelle, panssari Parolaan, raja Immolaan, pioneerit taitavatkin kiertää vähän siellä täällä viimeisen vuoden. Me jääkäri-, pst-, tiedustelu- ja kranaatinheitin-opintosuunnat jatkoimme opiskelua Lappeenrannassa. Oma tupa muutettiin vain viereiseen rakennukseen ja hallinnollisesti siirryimme Jalkaväkikouluun.

Heinäkuussa 2018 palattiin kesälomalta jo tuttuun paikkaan, Lappeenrantaan. Viimeinen opiskeluvuosi alkoi autokoululla, ajettiin siis puolustusvoimien C-kortti jokaiselle jalkaväki-kadetille. Elokuussa alkoivat varsinaiset jalkaväkikoulun opintojaksot. Ensimmäisenä siirtymämenetelmäharjoitus, ei muuta kun rinkka selkään ja tossua toisen eteen. Muutama päivä metsässä, kaikki tarvittava ja vähän käskettyä ylimääräistäkin rinkassa, ruokaa sai yhden muonapussin vuorokaudessa ja vettä lähteestä jos semmoisen löysi. Siirtymistä tuli reipas 100 kilometriä, sisältäen kolme vesistönylitystä joista pisin noin 700m. Ajateltiin, että tää oli semmonen ”tervetuloa Jalkaväkikouluun”-juttu. Tässä vaiheessa otettiin viimeisen vuoden läpivienti tarkasteluun: valmistumiseen 53 viikkoa, harjoituksessa 22 viikkoa, kasarmilla 23, lomalla 8 ja sivussa pitäisi viimeistellä kandidaatin-tutkielma palautusta varten. ”Koita jaksaa, ei se siitä.”

Tämän jälkeen aloitettiin aselajiopinnot. Itse olen kranaatinheitin-linjalla, ja linjalla on 11 kadettia. Varsinaiset opinnot alkoivat raskaaseen kranaatinheittimeen perehtymisellä. Kaikki aloitettiin perusteista: kranaatinheittimen osat, toimintaa kranaatinheitinryhmässä, toimintaa tuliasemassa ja ampumatoimintaa opeteltiin, harjoiteltiin ja kerrattiin, useaan kertaan. Syksy meni ampumaharjoituksissa, joissa harjoiteltiin tulenjohtamista ja kranaatinheitinjoukkueena toimimista. Tämän jälkeen sama toistettiin kevyen kranaatinheittimen kanssa. Kun miehistön ja toimivien johtajien tehtävät olivat tuttuja, aloitettiin varotehtäviin perehtyminen. Juurikin viime viikolla oli viimeinen harjoitus, jossa oltiin niin sanotusti vihreät päällä, tästä eteenpäin harjoituksissa tullaan toimimaan varotehtävissä ja antamaan näyttöjä tarvittavia lisenssejä varten.

Jalkaväkikoulussa opiskelun aikana olemme toteuttaneet yhteisiä opintojaksoja myös jääkäreiden ja tiedustelijoiden kanssa. Muun muassa komppanian taktiikkaa, hajautettua taistelua ja tiedustelua, linnoittamista sekä taistelua rakennetulla alueella on harjoiteltu yhdessä. TRA-opintojakso kesti kaksi viikkoa ja oli muuten yksi parhaista kadettikoulun aikana!

Vaikka opinnot ovat vaativia, ei opetuksessa ole kuitenkaan valittamiselle sijaa. Kouluttajat jalkautuvat oikeasti kadettien pariin, tästä loistavana esimerkkinä eräs kevyellä heittimellä toteutettu ampumaharjoitus tammikuulta. Pakkasta oli yöllä reippaat 20-astetta ja majoituimme luonnollisesti pressulaavussa, koska linjamme varastossa ei yhtäkään telttaa ollut. Ryhmämme kouluttajana toiminut kapteeni ei lähtenyt iltaisin defenderillä mökkiin nukkumaan vaan kömpi kadettien väliin, ja otti vielä aamuyöllä vartiovuoron. Lisäksi kouluttajat antavat palautetta sekä haastavat kadetteja omatoimiseen ongelmanratkaisuun. Valmiita vastauksia ei aina anneta suoraan, mutta oikeaan suuntaan ohjataan.
Tällä hetkellä valmistumiseen on 22 viikkoa, joista 6 viikkoa harjoituksessa, 11 kasarmilla, 5 lomalla. Kandidaatintutkielmat on palautettu tammikuussa ja arvosanat saapuivat maaliskuun alussa. Keväällä luvassa on vielä ampumaharjoituksia Syndalenissa ja Rovajärvellä, joissa toimimme varotehtävissä, sekä laskuvarjohyppykurssi Utissa. ”Muista nauttia, kohta se loppuu!”

Kadettialikersantti Lauri Hakala
103 Kadettikurssi / kranaatinheitin -opintosuunta