Kapteeni Aleksanteri Selinheimo palvelee nykyisin Maanpuolustuskorkeakoululla yleisen taktiikan opettajana, mutta upseerinura on ehtinyt viedä hänet niin Lappiin, Välimeren rannoille, Satakuntaan sekä lopulta Santahaminan saarelle.

Kynnys sotilasuralle lähtemiseen on aina ollut Selinheimolle matala.

”Isoisäni palveli jatkosodassa, isäni oli säilyttänyt valokuviaan omasta asepalveluksestaan ja isoveljeni oli reservin vänrikki. Sotilaaksi hakeutuminen tuntui siksi itselleni luontevalta ajatuksena.”

Selinheimo suoritti varusmiespalveluksensa Säkylässä vuonna 2009 ja jäi sopimussotilaaksi varusmiesyksikköönsä vuodeksi. Ajatus aliupseerin tai upseerin urasta jäi jo tuolloin kytemään mieleen. Selinheimo haki yksikössään auenneeseen aliupseerin virkaan, mutta ei tullut valituksi. Valinnan tehneen yksikön päällikön mielestä Selinheimolle ei sopisi aliupseerin työ, vaan hänen kannattaisi hakea kadettikouluun. Vastahakoisesti Selinheimo hakikin kouluun, mutta jäi varasijalle ja sopimussotilaan pestin päättyessä totesi Puolustusvoimien olevan nähty.

Sopimussotilaana vietetyn vuoden jälkeinen aika oli itsetutkiskelua ja erilaisten pätkätöiden tekemistä. Keväällä 2011 yhteishaussa Selinheimolla oli kolme hakutoivetta: valtio-oppi, kestävä kehitys ja kadettikoulu. Kadettikoulu päätyi aikaisemmasta päätöksestä huolimatta listalle, sillä valtio työnantajana tuntui vakaalta vaihtoehdolta, ja loppujen lopuksi kokemukset Puolustusvoimien leivissä työskentelyssä olivat kuitenkin olleet myönteisiä. Yhteishaun tuloksena Selinheimo jäi Turun yliopistoon varasijalle, mutta Kadettikoulun ovet aukesivat.

Kadettikoulua Selinheimo muistelee lämmöllä. Opiskelu oli antoisaa, ja siinä yhdistyivät teoria, käytäntö ja opiskelijaelämä. Erityisesti opintojen aloitusviikko, oman kurssin yhteishenki ja valmistuminen ovat jääneet kirkkaina mieleen.

”Valmistumispäivänä tasavallan presidenttiä kätellessä ymmärsi saavuttaneensa jotain, vaikka samaan aikaan tuntuikin haikealta.”

Kadettikoulusta valmistumisen jälkeen Selinheimon ensimmäiset kolme ja puoli vuotta kuluivat Jääkäriprikaatissa Sodankylässä. Jääkäriprikaati oli nuorelle upseerille palveluspaikkana mitä mainioin: suhteellisen pienessä varuskunnassa tutustui vaivattomasti muuhun henkilöstöön ja sijainti napapiirin pohjoispuolella tarjosi hienoja elämyksiä niin töissä, kuin sen ulkopuolella.

”Talvet olivat pimeitä, mutta runsaslumisia. Pakkanen paukkui ajoittain alle neljässä kymmenessä, mutta keväthangilla auringosta pystyi nauttimaan täysin siemauksin. Kevään tulo tulvineen ja kesän yöttömät yöt olivat upeita kokemuksia. Palvelus pohjoisessa opetti ottamaan kaikessa toiminnassa huomioon vallitsevat olosuhteet.”

Sodankylästä tie vei hetkeksi Libanoniin kriisinhallintatehtäviin. Selinheimo toimi yhtenä joukkueenjohtajana ensimmäisessä suomalaisessa osastossa osana ranskalaista pataljoonaa. Kriisinhallintapalvelus oli hyvä kokemus kansainvälisestä toimintaympäristöstä sekä työskentelystä täysin vieraalla maaperällä eri kansallisuuksien kanssa.

Huolimatta työn mielekkyydestä Jääkäriprikaatissa Selinheimo hakeutui henkilökohtaisista syistä avoimeen tehtävään Säkylään Porin prikaatiin. Paluu Porin prikaatiin tuntui kotiintulolta, vaikka kooltaan pienemmän Jääkäriprikaatin jäljiltä Huovinrinteen mittakaava tuntui valtavalta ja toimintatavat poikkesivat Sodankylässä tutuiksi tulleista. Säkylässä pohjoisesta opittuja olosuhde- ja selviytymistaitoja pääsi heti jalkauttamaan uusien varusmiesten kanssa.

Lyhyen kouluttajapestin jälkeen Selinheimo jatkoi opintojaan sotatieteiden maisterikurssilla Santahaminassa. Kurssin toteutusta viimeisenä opintovuonna hankaloitti vuonna 2020 alkuvuonna alkanut koronapandemia, jonka seurauksena kurssin opetus siirrettiin pitkälti etäopetukseksi.

”Huolimatta lähes apokalyptisista uutisoinneista pandemian aikana kurssimme valmistui ajallaan. Ajan henkeä kuvasi osuvasti kurssitodistuksen saaminen koruttomasti postitse ja varsinaisia kurssijuhlia vietimme yli kaksi vuotta valmistumisen jälkeen.”

Sotatieteiden maisterikurssin jälkeen Selinheimo päätyi aiemmin palveluksessa hankitun kriisinhallintaosaamisensa myötä palvelemaan Porin prikaatin Kriisinhallintakeskuksessa. Hänen tehtäviinsä liittyivät pääsääntöisesti Libanonin ja Irakin kriisinhallintaoperaatioihin lähtevän henkilöstön koulutuksen suunnitteluun sekä toteuttamiseen.

”Äkkiseltään ajateltuna voisi kuvitella koulutuksen olevan erilaista eri maihin lähtevälle henkilöstölle, mutta todellisuudessa perusteet ovat pitkälti samat operaatiosta riippumatta.”

Kriisinhallintaoperaatioihin liittyvien valmistavien koulutusten vuoksi Selinheimo pääsi matkustamaan esimerkiksi useampaan otteeseen Ranskan maaperälle. Näillä matkoilla auttavasta ranskan kielen osaamisesta oli paljon hyötyä keskusteluyhteyden avaamiseksi. Selinheimo kannustaakin tulevia upseereja kehittämään kielitaitoaan kansainvälisiä tehtäviä ajatellen.

”Omasta kokemuksestani jos pystyit peruskohteliaisuudet ja jotain siihen päälle puhumaan ranskalaiselle ranskaksi niin se alensi lähestulkoon aina kynnystä heille puhua englantia minulle.”

Viime vuodet ovat tuoneet mukanaan uusia tuulia ja jälleen uuden joukko-osaston. Sotatieteiden maisteriksi opiskellessaan Selinheimo ilmaisi toiveensa Maanpuolustuskorkeakoululla opettamisesta, ja se toteutui syyskuussa 2023. Selinheimon työtehtäviin kuuluu sotatieteiden kandidaatti- ja maisteriopiskelijoiden taktiikan opetus sekä opinnäytetöiden ohjaaminen.

”Opettajan tehtävässä hienointa ja haastavinta lienee hyvänä pedagogina toimiminen. Aloittaessani MPKK:lla kesti hetken orientoitua uuteen rooliin erilaisten kouluttajan ja suunnittelijan töiden jälkeen.”

Iloa on tuottanut myös palveluspaikan osuminen omalle asuinpaikkakunnalle pitkän reppuroinnin jälkeen. Vaikka palvelus niin Sodankylässä kuin Säkylässä on tarjonnut hienoja elämyksiä, on Selinheimo tyytyväinen uudenlaiseen pysyvyyteen arjessa. Tulevaisuudensuunnitelmiakin löytyy: keväällä 2025 Selinheimo aloitti sotatieteiden tohtoriopinnot, joissa hän pystyy toteuttamaan mielenkiintoaan kansainvälisen politiikan ja strategian tutkimiseen. Lisäksi ensi syksyllä suuntana on esiupseerikurssi ja sitä myötä uudet haasteet.

***

Upseerina-blogisarja kuvaa upseerinuran ainutlaatuisuutta ja monipuolisuutta – kenenkään urapolku ei kulje samaa reittiä. Tarinoissa upseerit kertovat uriensa tarjoamista vaiheista, kohokohdista ja mahdollisuuksista sekä antavat neuvoja niille, jotka harkitsevat upseerin uraa ja kadettikouluun pyrkimistä.