Maanantaina kello 16:00 auringonpaisteen saattelemana irtosi köydet, ja oli viimein aika hyvästellä laiturilla vilkuttavat omaiset sekä ystävät. Tunnelma nuorimman kurssin keskuudessa oli hetkellisesti melko haikea, mutta sitäkin odottavaisempi. Seuraavat kuusi viikkoa tuleekin toteutumaan tiiviisti kurssikoossa yhdessä oppien ja eläen. Kuuden viikon koulutuspurjehduksen vaatima aika on usealle kurssistamme ensimmäinen kerta erossa perheestä, ystävistä ja kumppaneista näinkin pitkän ajan.

Tunnelma täällä miinalaiva Hämeenmaalla on nuorimman kurssin näkökulmasta hyvin tiedon- ja taidonjanoinen, sillä vain kaksi meistä on aikaisemmin palvellut laivalla. Pääosalle kaikki asiat tulevat nyt uutena, joten oppimisen halu näkyy jokaisen toiminnassa aiheesta riippumatta, tuli aihe sitten uutena tai vanhana. Ennen koulutuspurjehdukselle lähtöä vietimme kaksi viikkoa satamajaksolla, jolla pääsimme pintapuolisesti tutustumaan aluksen elämään ja toimintaan meille uudenlaisessa ympäristössä. Satamajaksolla opitut käytännön elämiseen ja olemiseen liittyvät asiat konkretisoituvat nyt, kun olemme vihdoin oikeasti päässeet merille. Laivan keinuessa siniharmaiden aaltojen mukaan puolelta toiselle sitä todella ymmärtää, että miksi toista kättä on pidettävä kaiteessa kiinni rappusia kulkiessa. Turvallisuus ennen kaikkea.

Rajalliset tilat aluksella tuovat omat haasteensa elämiseen ja olemiseen, mutta niistäkin selvitään positiivisen ajattelutavan kautta. Tähän mennessä en ole itse havainnut yhtä ainoaa tilannetta, jossa joku meistä ei olisi hymysuin ratkaissut ongelmaa tai haastettaan omin tai kurssitoverin avuin. Yhteishenki vallitsee keskuudessamme aurinkoisen vahvana, eikä se näillä näkymin ole tästä mihinkään muuttumassakaan.

Ensimmäisen kokonaisen päivän iltapäivänä tuli aika pestä kurssistamme mullan haju pois merimieskasteessa. Vain yksi meistä oli aikaisemmin saanut kasteen, joten loppukurssin oli aika päästä tästä merelle sopimattomasta maakrapujen aromista irti. Auringon porottaessa iloisen perinnetapahtuman turvin saimmekin lopulta Ukko Hoburgin myönnytyksen kelvollisiksi merimiehenaluiksi. Mullan haju jäi vihdoin taakse menneisyyteen, ja oli aika jatkaa matkaa merimiehinä.
Ensimmäinen viikko koulutuspurjehduksella on ollut hyvin opettavainen, ja totutteleminen laivapalvelukseen on lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Oppiminen aluksen toimintaan merellä on alkanut heti ensimmäisestä päivästä lähtien vahtivuorojen, harjoitusten ja oppituntien siivittämänä, eikä aikaa ole ainakaan liikaa jäänyt ylimääräistä. Aina kun on taukoa, on ainakin nuorempien kadettien keskuudessa tapana levätä, syödä, lukea tai urheilla. Pidetään mieli virkeänä ja käytetään kaikki aika hyödyksi!

Ilmapiiri kokonaisuudessaan nuorimman kurssin keskuudessa on erittäin hyvä, joten tästä on täydelliset lähtökohdat lähteä jatkamaan tätä yhteistä matkaamme eteenpäin. Haasteita tulee, ja väsymys väistämättä saattaa hankaloittaa hetkellisesti yhteiseloa tiiviissä elinympäristössämme, mutta kaikki tämä vain vahvistaa pientä yhteisöämme. Koulutuspurjehduksen ollessa vasta alkumetreillä on jokaisella meistä suuret odotukset tulevaa kohden. Purjehduksen päätyttyä uskon, että jokainen meistä palaa kotiin lukemattomien muistojen ja oppien saattelemana. Tästä tulee juurikin niin hyvä ajanjakso ensimmäiselle kadettivuodellemme, kuin mitä itse siitä teemme. Uskon, että pilke silmäkulmassa tulee pysymään koko reissun ajan vähintäänkin yhtä terävänä kuin ensimmäisellä viikollakin.