Lääkintäkokelaana koulutuspurjehduksella


Elän parhaillaan eräitä varusmiespalvelukseni ainutlaatuisimpia ja ikimuistoisimpia aikoja. Olen miinalaiva Hämeenmaalla merikadettien koulutuspurjehduksella lääkärinä. Polkuni varusmiehenä ei muutenkaan ole kaikista tyypillisin. Kun kutsunnoissa vuosia sitten kysyttiin palvelupaikkatoivetta, minut määrättiin toiveestani Upinniemen varuskuntaan, koska haaveilin suorittavani palvelukseni laivastossa. Pääsin kuitenkin lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan ennen palvelukseen astumista ja lopulta löysin itseni kahdeksan vuotta myöhemmin P-kauden jälkeen lääkintä-RUK:sta. Ympyrä kuitenkin sulkeutui, kun muiden lääkintäkokelaiden lähtiessä maa- ja ilmavoimien loppusotaharjoituksiin minut komennettiin koulutuspurjehdukselle.

Laivaston toimintatapojen suhteen täysin maallikkona olenkin päässyt kurkistamaan mielenkiintoiseen maailmaan seuratessani kadettien koulutusta ja kasvua kohti merisodankäynnin ammattilaisuutta. Samalla olen päässyt käymään mielenkiintoisia ja antoisia keskusteluita aluksen henkilöstön kanssa aina matruusista aluksen päällikköön. Varsin nopeasti aistin myös, että Hämeenmaalla vallitsee hyvä yhteishenki, jonka puitteissa myös minut on otettu erinomaisesti vastaan. Aluksella jokaisella on tehtävänsä osana koneistoa, joka muodostaa taistelualuksen toimivana kokonaisuutena eikä vapaamatkustajia ole. Olen vaikuttunut aluksen henkilöstön ammattitaidosta, kadettien ja aliupseerikurssilaisten opiskelumotivaatiosta sekä varusmiesten omistautumisesta tehtävilleen. Olen itsekin löytänyt paikkani ja sisäistänyt tehtäväni tällä purjehduksella.

Jo Suomen merialueilla toimiessa akuutit sairastapaukset ja loukkaantumiset synnyttävät haasteita niin lääketieteen kuin aluksen toiminnan näkökulmasta. Koulutuspurjehdus suuntautui Atlantille, jolloin haasteet ongelmien tullessa ovat vielä suuremmat. Aluksen potilaat täytyy pystyä vähintään ensihoitamaan alukselta löytyvillä materiaaleilla ja pienemmät vammat ja sairaudet tulee pystyä hoitamaan kokonaan, jotta vältytään turhilta evakuoinneilta ja ydintoiminnan häiriintymiseltä. Olennainen osa tehtävääni jo ennen purjehduksen alkua onkin ollut riittävän lääkintämateriaalin varaaminen ja mahdollisiin uhkakuviin varautuminen. En ole kuitenkaan joutunut työskentelemään yksin varautumisessakaan ja yhteistyö muiden kanssa on sujunut hyvin. Toistaiseksi suuremmilta ongelmilta on onneksi vältytty. Sairauskohtausten kuvitteleminen alukselle keskellä avomerta on myös havainnollistanut erinomaisesti, miksi merityötä tekevien henkilöiden terveyden tulee olla hyvällä tasolla ja miksi tätä merikelpoisuustarkastusten muodossa valvotaan.

Lääkärin arki aluksella on pääsääntöisesti rauhallista ja muun muassa liikkumiseen, lukemiseen ja ajatteluun on jäänyt runsaasti aikaa – tilanne joka tuskin tulee tulevissa työpaikoissani toistumaan. Säännöllisesti joku kuitenkin tarvitsee apuani ja osaamista erilaisissa pikkuvaivoissa. Erityisesti vatsatauti- ja hengitystieinfektioepidemiat ovat tärkeä esimerkki yksittäisille henkilöille melko vaarattomasta, mutta aluksen toimintakyvylle kriittisestä uhasta. Kun aamuvastaanotolle tulee useita henkilöitä samojen oireiden takia, on tuntosarvien syytä värähtää. Lääkäri ei yksin pysty epidemioita nujertamaan, vaan siihen tarvitaan koko aluksen yhteistyötä ja ripeitä toimenpiteitä mikrobien taltuttamiseksi. Olemme onnistuneesti testanneet kykyämme tähän ja ilokseni olen voinut todeta järjestelmän toimivan.

Ensimmäisten vuoden kadettien kouluttaminen ensihoidon perusteisiin on lääkärin vastaanotto- ja asiantuntijatyöni lisäksi toinen keskeinen tehtäväni. Motivoituneen ja oppimisenhaluisen joukon opettaminen on ollut tyydyttävää. Erityisesti olen pitänyt oppitunneilla esitetyistä omaa ajattelua ja pohdintaa osoittavista kysymyksistä ja käymästämme vuorovaikutteisesta pohdinnasta. Merellä toimiessa ulkopuolinen apu saattaa olla niin ajallisesti kuin fyysisesti kaukana, jolloin on sitäkin tärkeämpää, että omat ensiaputaidot ovat ajan tasalla. Uskon ja toivon, että antamani koulutus on omalta osaltaan lisännyt kadettien ensiapuvalmiuksia.

Elämä Hämeenmaalla on ollut ainutlaatuinen kokemus. Ympäristö on askeettinen ja aluksen sisustus on käytännön sanelemaa. Tilat ovat rajalliset ja merellä ollessa työtoverit tulevat varsin tutuiksi. Toiminta aluksella jatkuu myös vuorokauden ympäri – aina joku on vahdissa. Merisotilaan tehtävä vaatiikin luonnetta ja arvostan Hämeenmaan henkilöstön ja merikadettien kykyä toimia aluksen olosuhteissa. Itselläni koulutuspurjehdusta on vajaa viikko jäljellä, minkä jälkeen jätän laivaston siniset ainakin toistaiseksi taakseni. Kuluneet neljä viikkoa ovat kuitenkin olleet erittäin antoisia ja myös kasvattavia. Kiitän kaikkia koulutuspurjehduksen osallistujia erinomaisesta vastaanotosta ja hyvästä yhteistyöstä. Uskon purjehduksen täyttävän tehtävänsä tärkeänä osana merikadettien koulutusta ja ammatillista kasvua.

Emil Gustafsson

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s