Koulutuspurjehduksen jälkipuinti

Kuusi viikkoa sitten Helsingistä Palacen laiturilta irronneella miinalaiva Hämeenmaalla aloitti 18 nuorukaista ensimmäisen koulutuspurjehduksensa. Hyvin toiveikkaina ja intoa täynnä lähdimme valloittamaan maailman vesiä. Odotukset olivat vähintäänkin korkealla. Toisen ja kolmannen vuoden kadetit olivat koko kevään korostaneet koulutuspurjehduksen ainutlaatuisuutta ja merkityksellisyyttä merisotilaana kasvamisessa. Nyt purjehduksen päätyttyä, voin sanoa tämän kuusi viikkoisen menneen vilisten silmissä. Oikeastaan montaakaan tylsää hetkeä ei ollut. Aina on tullut jotakin uutta ja mielenkiintoista. Töitä ja kiirettä lähes kellon ympäri.

Yksi merkityksellisimpiä oppeja koulutuspurjehdukselta oli yhdessäelon taito. Empatiakyky ja muiden tarpeiden huomiointi olivat merkityksellisemmässä roolissa kuin koskaan ennen. Ahtaissa tiloissa monen henkilön kanssa kiireen ja stressin vallitessa yhdessäelon oli pakko onnistua, jotta asiat onnistuvat. Tämän myötä kasvoimmekin entistä tiiviimmäksi kurssiksi. Hieman hajanaisesta merikadettiporukasta kasvoi yksi yhteinen joukkue, jota joku voisi sanoa jo perheeksi.

Tätä koulutuspurjehduksen kaunistelua ja ylistystä voisi jatkaa jatkamistaan. Valehtelisin, jos väittäisin yhdessäelon aina olleen mukavaa. Yhdessäelo ei aina ollut yhtä harmoniaa ja ruusuilla tanssimista. Eripuraa syntyi silloin tällöin ja välillä jouduttiin oikeasti sopimaan riitoja. Koti-ikävä, väsymys, stressi ja yksinkertaisesti fakta sadasta hengestä 77-metrisessä aluksessa ovat varmasti osatekijöitä tähän tulemaan. Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että kaikki negatiivisemmatkin kokemukset purjehduksella kasvattivat meitä. Opimme toisistamme ihmisinä hyvinkin paljon ­– jokseenkin myös jokainen itsestään. Näitä arvokkaita oppeja pystymme hyödyntämään tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa näistä itsetietoisuuden taidoista on varmasti hyötyä työelämässä, jokseenkin varmasti myös työn ulkopuolisessa elämässä.

Koulutuspurjehdukselta haalimme ennen kaikkea tärkeitä taitoja niin tuleviin opintoihin kuin myös työelämään. Kyseessähän oli meille nuorukaisille niin sanottu laivapoika-jakso, jonka tarkoituksena oli opettaa meidät laivapalveluksen saloihin. Kokonaisuudessaan tähän tavoitteeseen mielestäni päästiin. Tuloksista kielivätkin meidän hyvät arvosanamme vanhuksien järjestämästä laivataitokilpailusta, joka järjestettiin kuvan kauniissa Kielin kanavassa. Koulutuspurjehdus meni mielestäni äärimmäisen hyvin. Kiitokset tästä voidaan suoda aluksen loistaville puitteille ja sen innostavalle henkilöstölle.

Nyt on kuitenkin levollinen olo. Me kadetit olemme siirtyneet ansaituille kesälomalle. Työt kuitenkin jatkuvat jo kolmen viikon päästä väyläajojen parissa. Elikkä nyt kiireesti loman viettoon, palataan asiaan syksymmällä.

Kadetti Emil Loikkanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s