Uutta vuosikymmentä oli kulunut vain neljä vuorokautta, kun 105. kadettikurssin maavoimien koulutusohjelma ja 88. merikadettikurssin rannikkojoukko-opintosuunta lähtivät otsikon mukaisesti Santahaminasta kohti Kainuuta ja Vuosangan ampuma-aluetta. Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitus 1 oli virallisesti alkanut.

Sunnuntaina iltamyöhällä viimeisetkin työryhmät löysivät tiensä vitostietä ja Kainuun prikaatin kautta Keljonkankaalle ja Johtolaan, joka toimii koko harjoituksen hermokeskuksena. Juhlallisen lipunnoston jälkeen kadetit ottivat ensikontaktin ammuntojen valvojiin, joista kukin on jo meritoitunut taisteluammuntojen johtamisessa. Illan palaverissa oli tarkoitus sopia askelmerkkejä tulevalle valmisteluviikolle; jokainen minuutti valoisaa aikaa piti käyttää hyödyksi ammunnan valmistelussa. Omalla työryhmällämme sävelet olivat varsin selkeät, sillä suunnitelmat oltiin hiottu jo Santahaminan päässä ja ne hyväksyttiin myös valvojiemme toimesta. Loppuillan ohjelmana oli majoitusasioiden järjestelyä ja löysimme oman paikkamme viihtyisästä Härmänkylän entisestä kyläkoulusta, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä harjoitusalueesta.

Loppiaisaamu valkeni pikkupakkasissa, joka viime vuoden tulipalopakkasia muistellessa tuntui erittäin miellyttävältä. Työryhmämme lähti tutkimaan omaa ampumapaikkaamme H-Uraa avoimin mielin ja viime vuoden ideoiden tutkimisesta huolimatta olin itsekin aloitushetkellä tabula rasan edessä. Maastontiedustelun perusteella joukossamme vallitsi yhteisymmärrys ammunnan toteutustavasta. Eri vaihtoehtojen vertailun jälkeen päädyimme kuitenkin hyvin samankaltaiseen lopputulemaan edellisvuoteen verrattuna, mikä johtui varmasti maaston hyökkäysammunnalle asettamista rajoituksista. Vastaavasti ryhmän puolustusta suunniteltaessa toteutustapoja olisi ollut useampikin. Jaoimme jokaiselle tämän jälkeen vastuutehtävät ammunnan suunnitteluun, jossa tuli ottaa huomioon asioita aina ulkohuussin ja taukoteltan sijainnista yksittäisen Jaster-maalilaitteen sijoitteluun. Valmisteluviikko oli toden teolla alkanut!

Ensimmäisen viikon aikana jokaisen työryhmän tulee tuottaa kaksi ampumakäskyä perjantaina järjestettävään työryhmän suorittamaan ammuntaan, jossa kokeillaan miten asiat käytännössä toimivat. Käskyn tuottaminen on pitkä prosessi, joka koettelee jokaista työryhmää ja vaatii kärsivällisyyttä sekä istumalihaksia. Parhaimmillaan ja pahimmillaan työtä on tehty Johtolan lämmössä aina yön pikkutunneille asti, kun jokaisen yksityiskohdan tulee olla täysin oikein, jotta käskyn mukaan voidaan toteuttaa taisteluammunta. Tätä työtä on tuettu erinomaisesti huollollisin toimenpitein ja lisäksi harjoitushenkilöstö on saanut nauttia maittavia ruokia ja välipaloja lähes vuorokauden ympäri. Varomääräysten viidakossa on vallinnut varsin positiivinen tunnelma, ja Johtolassa on jaettu vertaistukea muille työryhmille yhtä paljon kuin sitä on vastaanotettu. Tätä viikkoa kuvaileekin varsin osuvasti Samuel Beckettin legendaarinen mietelause:
Ever tried. Ever failed. No matter. Try again. Fail again. Fail better.

Kun ammunnan suunnittelussa ja valmistelussa oli päästy käyntiin, työryhmämme eteni tasaisen varmasti kohti maalia. Jaettu vastuu ja hyvin aikataulutettu toiminta takasi sen, että takapakkia ei tarvinnut ottaa missään vaiheessa. Valvojien harjaantuneet silmät havaitsivat muutamia puutteita kahdella tarkastuskierroksella, mutta taklasimme ne yhteistuumin, eivätkä illat venyneet juuri iltapalan päättymistä pidemmiksi. Kenties haastavin osuus eli ammuntaa varten suoritettavat mittaukset, merkinnät ja vaara-aluepiirrokset hoidettiin taitavan trion toimesta, joka oli lähtökohtaisesti asioista eniten perillä ja heillä käsisuuntakehä ei juuri kädessä tärissyt. Kun torstai-iltapäivän koulutuspuhuttelussa ampumakäskyllemme annettiin vihreää valoa, pääsi jokaiselta H-Uralaiselta, ja monelta muulta, helpotuksen huokaus. Ensimmäinen etappi tässä harjoituksessa oli saatu kunnialla maaliin ja oli aika nauttia työmme tuloksista työryhmäammunnan muodossa. Sen perusteella saimme jälleen kehitysideoita, jotka pannaan täytäntöön ensimmäisissä nuoremman kurssin suorittamassa ampumasuorituksessa sunnuntaina.

Vaikka suunnittelu- ja valmisteluviikko oli ajoittain työmäärältään raskas, tarjoaa se loistavan oppimisympäristön ja jokaiselle kadetille käy varmasti selväksi minkälaisen työmäärän yksittäinen taisteluammunta vaatii. Aiemmat kokemukset varusmiespalveluksesta ja ensimmäiseltä vuodelta Kadettikoulussa ovat näyttäneet taisteluammunnoista vain lopputuloksen, mutta siihen vaadittavat valmistelut eivät yksittäiselle rivimiehelle juurikaan avaudu. Matka ampumapaikan koskemattomasta hangesta siihen pisteeseen, että nuoret sotilaiden alut voivat turvallisesti suorittaa taisteluammuntoja kovin ampumatarvikkein, on varsin pitkä ja lopulta hyvin palkitseva. Beckettin noidankehäkin murtuu lopulta ja jokainen työryhmä voi valmisteluviikon viimeisenä päivänä todeta, että lopussa kiitos seisoo.

105. kadettikurssi
Kadettialikersantti Lanne