Olen kadettipursimies Miikka Suni ja Kadettikoulua on takana kaksi ja puoli vuotta Merivoimien laivasto-opintosuunnalla. Nimittäminen nuoremman upseerin virkaan on edessä elokuun lopulla. Tässä kirjoituksessa tulen avaamaan omia motiiveja hakeutumisestani upseerikoulutukseen sekä mietteitä koulutuksesta ja tulevasta työelämästä.
Varusmiespalveluksen suoritin Karjalan prikaatissa, Kymen jääkäripataljoonassa, panssarintorjuntaohjusjoukkueessa, suorittaen välissä Reserviupseerikurssin Haminassa. Vaikka varusmiespalveluksen aikana en ajatellut hakeutuvani töihin Puolustusvoimiin, oli vallitseva ajatusmaailmani suoriutua mahdollisimman hyvin kansalaisvelvollisuudesta, oppia laaja-alaisesti uusia asioita ja ennen kaikkea haastaa itseni.
Välivuosieni aikana suoritin koulutetun hierojan opinnot ja perustin yrityksen. Puoli vuotta kotiutumiseni jälkeen aloin miettiä jatko-opintoja käynnissä olevan koulutukseni jälkeen. Ajatukseni sotilasurasta alkoivat nostaa päätään, koska jälkeenpäin ajateltuna pidin organisaation selkeydestä, monipuolisista uravaihtoehdoista sekä varmasta työpaikasta koulutuksen jälkeen. Koin myös tärkeäksi tehdä työtä, jonka arvopohja on itselleni merkityksellinen.
Tietoa opiskelusta hain aktiivisesti valintaoppaista ja internetistä. Alusta alkaen oli selvää, että hakeudun Merivoimien laivasto-opintosuunnalle. Merivoimissa minua kiinnosti laivapalveluksen monipuolisuus, merellinen toimintaympäristö sekä uudistuva aluskalusto. Vaikka varusmiespalveluksen suorittaa Maavoimien joukko-osastossa, se ei estä hakeutumista Merivoimien opintosuunnille Kadettikoulussa.
Ensimmäisellä hakukerralla pääsykokeissa minulle selvisi, että silmälasit ovat este laivapalvelukselle. Suoritin kuitenkin pääsykokeet loppuun, vaikka pettymys oli suuri. Paikka aukesi Maavoimien koulutusohjelmassa, mutta jätin opiskelupaikan vastaanottamatta. Olin päättänyt Merivoimien olevat itselleni ainoa vaihtoehto. Kävin syksyllä silmien laserleikkauksessa ja seuraavana keväänä hain toistamiseen yhteishaussa Kadettikouluun. Toisella hakukerralla saavutin välitavoitteen ja aloitin syksyllä Merivoimien laivasto-opintosuunnalla erittäin motivoituneena.
Suoritetut opinnot ovat tarjonneet pitkiä päiviä, unohtumattomia kokemuksia, paljon merellä vietettyjä päiviä sekä elinikäisiä ystäviä. Taustani Maavoimissa ei ole vaikuttanut opiskeluun, kaikille opetetaan samat perusteet ja asiat varusmiesaikaiseen koulutustaustaan katsomatta. Oikea asenne ja pitkäjänteinen työ ovat ominaisia piirteitä, joilla koulussa pääsee pitkälle.
Tällä hetkellä kandidaatin tutkielmat ovat jo palautettu, työharjoittelujakso mahdollisissa tulevissa perusyksiköissä suoritettu ja katseet ovat kääntyneet kevään koulutuspurjehdukseen. Viimeinen vuosi on opinnoiltaan erittäin mielenkiintoinen. Aikaisemmin omaksutut suuremmat kokonaisuudet ovat nivoutuneet alustasan näkökulmaan niin taktiikassa kuin tekniikassa merenkulkua unohtamatta. Työharjoittelujaksoilla opittuja asioita on päässyt soveltamaan käytännössä.
Kevään kuusi viikkoa kestävä koulutuspurjehdus mittaa vanhimman vuosikurssin osalta laaja-alaisesti koulun aikana opittuja tietoja ja taitoja. Vastuullamme olevia osa-alueita ovat muun muassa valtameripurjehduksen suunnittelu ja toteutus, aluksen reittitarkastelut ja tilannekatsaukset, sään ennustaminen ja tähtimerenkulku. Koulutuspurjehduksella harjaannumme myös aluksen valvonta- ja taistelujärjestelmien käytössä. Vastuuta on paljon ja tekemistä riittää jo ennen reissua. Yhdessä tekeminen ja kurssitovereiden tukeminen ovat avainasemassa onnistuneeseen ja oppimisentäyteiseen purjehdukseen. Odotukset purjehduksesta ovat korkealla!

Kadettipursimies Miikka Suni