Palvelen kadettikurssilla 106 maavoimien opintosuunnalla. Jään tosin tulevan vaihtovuoteni takia opinnoissani vuoden jälkeen, eli opintoni Suomessa tulevat jatkumaan kadettikurssin 107 mukana. Kirjoitan Upseeriksi-blogiin tulevan vuoden aikana muutamia kertoja Saksassa opiskelevan kadetin arjesta.

Viimeinen viikko opintoja Suomessa on käynnissä. Ase ja muut taisteluvälineet on palautettu varastolle, tänään on loppujen varusteiden vuoro. Haikeaa. Mukaani lähtevät ainoastaan maastopuku, paraatipuku ja kypärä, sillä Saksassa opinnot ovat vähemmän käytännönläheisiä kuin täällä. Saksassa aloitan opiskelun Hampurissa Bundeswehrin Helmut Schmidt Universitätissä, jossa saksalaiset tulevat upseerit opiskelevat tutkintoonsa kuuluvaa valitsemaansa siviilialaa: esimerkiksi historiaa, valtiotieteitä, tekniikkaa, psykologiaa tai kieliä.

Hain Maanpuolustuskorkeakouluun sotatieteiden kandidaatin tutkinto-ohjelmaan aikoinaan siinä uskossa, että sulkisin samalla itseltäni pois mahdollisuuden korkeakouluvaihtoon. Hainkin vaihto-ohjelmaan heti, kun siitä kerrottiin kurssillemme. Vaihto-ohjelmat ovat uusi asia Maanpuolustuskorkeakoulussa, sillä minä ja Ranskaan lähtevä kadetti olemme vasta toiset lähtijät koskaan. Ei siis ole ihme, etten tänne hakiessani tiennyt tästä mahdollisuudesta.

Olen lukenut pitkän saksan ja kirjoitin sen myös ylioppilaskirjoituksissa. Saksan kieli kiinnostaa, ja olen jo pitkään halunnut päästä parantamaan kielitaitoani johonkin saksankieliseen maahan. Minkään maailman oppitunnit ja kieliopin opiskelu eivät nimittäin korvaa oikeaa, jatkuvaa ja pitkäkestoista kielikylpyä. Luonnollisesti upseeriston kielitaidosta on hyötyä myös puolustusvoimille, verkostoitumisesta puhumattakaan. Pienenä lisänä tulevat tietysti myös opinnot Saksassa, omassa tapauksessani toivon mukaan historia, valtiotieteet ja arabian kieli.

Odotukseni vuoden suhteen ovat lopulta aika maanläheisiä. Olen jo aikaisemmin ollut vuoden vaihto-opiskelijana, joten yksin vieraassa maassa ja vieraassa kieliympäristössä oleminen on enemmän tai vähemmän tuttua. Osaan jo odottaa jatkuvaan saksan puhumiseen tottumattomien leuka- ja kaulalihasten kipeytymistä ja aivojen totaalista alkuväsymystä jatkuvasta kääntämisestä. Toivon mukaan verbaaliset taitoni ovat saksan suhteen jouluun mennessä sillä tasolla, että sivulauseiden käänteistä sanajärjestystä tai eriävien yhdysverbien ja sijamuotojen käyttöä ei tarvitse enää joka lauseen suhteen miettiä etukäteen!

Kadetti Anna Juvonen