Kadettikoulun johtaja, eversti Teemu Nurmela, oli jo kouluikäisenä kiinnostunut sotilasurasta. Vaikka hänellä oli lukion jälkeen paikka teknilliseen korkeakouluun eli nykyiseen Aalto-yliopistoon, varusmiespalvelus ja reserviupseerikoulu sekä omien upseeriesimiesten antama esimerkki vahvistivat päätöksen hakea kadettikouluun.
Nurmelan aloittaessa Santahaminassa vuonna 1992 kadettikoulu oli vielä itsenäinen joukko-osastonsa. Maanpuolustuskorkeakoulu perustettiin heti seuraavana vuonna.

”Kyllä se ero siihen vanhan ajan kadettikouluun on iso, silloinhan tämä oli sisäoppilaitos. Myöskään naisopiskelijoita ei vielä ollut. Nyt puolestaan nuorimmalla kurssilla on ennätysmäärä naisia, jo melkein kymmenen prosenttia aloitusvahvuudesta. Nykykadetit ovat myös paljon fiksumpia kuin me aikanamme ja valmiudet kaikkeen ovat ihailtavan hyviä”, Nurmela kertoo.

Kadettikoulusta valmistuttuaan Nurmela palveli jalkaväen upseerina ja yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen Puolustusvoimain komentajan adjutanttina sekä Satakunnan jääkäripataljoonan komentajana. Lisäksi uraan lukeutuu kolme kriisinhallintaoperaatiota Kosovossa, Bosniassa ja Afganistanissa. Hän toimi myös puolustusasiamiehenä Pariisissa kolmen vuoden ajan ennen nykyistä tehtäväänsä kadettikoulun johtajana. Ranska oli maana tuttu jo yleisesikuntaupseerikurssilta, jonka toisen vuoden hän opiskeli Pariisissa.

”Kansainväliset tehtävät, erityisesti kriisinhallintaoperaatiot, ovat olleet kokemuksena hyvinkin opettavaisia monellakin tapaa, kun ollaan erilaisessa toimintaympäristössä ja toimitaan sodanomaisissa oloissa. Näiden kokemusten merkitystä sekä organisaatio- että yksilötasolla ei voi vähätellä. Sellaisten olosuhteiden problematiikka eroaa täysin Suomen oloista. Toinen näkökulma on se, että kansainväliset operaatiot antavat vertailukohteita muiden maiden kollegoista ja heidän joukkojensa toiminnasta. Niistä on otettu paljon oppia ja toisaalta havaittu, että meillä on varsin toimiva varustus ja taktiikka itsellämme”, Nurmela avaa.

Kansainvälisten komennusten lisäksi Nurmelan uralla palkitsevimpia kokemuksia ovat olleet päällikkö- ja komentajatehtävät, joissa on itse pystynyt vaikuttamaan eniten toimintaan.
Kadettikoulun johtajana Nurmela on toiminut vuoden 2020 syksystä alkaen. Toimella on kaksi puolta: tutkinnon johtaminen ja omalta osaltaan upseerikasvatuksen johtaminen. Jälkimmäiseen kuuluu tärkeänä osana historian tuntemus.

”Me vaalimme tietysti perinteitä, aina vuonna 1779 perustetusta Haapaniemen sotakoulusta lähtien. Historia on osa upseerikasvatusta, jotta upseerikunta tuntee mistä on tullut. Mutta upseerikoulutus ja -kasvatus elävät myös ajassa ja oikeastaan aikaa edellä koska koulutamme tulevaisuuden johtajia. Pitää tietää mistä on tullut, että osaa mennä eteenpäin.”

Historia on läsnä myös konkreettisissa sotataidon opeissa, joiden keskeiset periaatteet ovat pysyneet melko muuttumattomina aikojen saatossa.

”Tulevaisuuteen katsominen on pitkälti teknologinen asia, ihmiset ja sotataidon periaatteethan eivät hirveästi muutu. Mutta toimintaympäristö muuttuu, joskaan ei maantieteellisesti. Jos ajattelen itseäni kadettina, en olisi voinut kuvitella miten kansainvälinen urani tulisi lopulta olemaan. Ja jos mietitään kansainvälistymisen tempoa niin emmehän me osaa edes ajatella mitä nykyiset kadetit tulevat tulevaisuudessa tekemään ja miten verkostoitunut maailma tulee olemaan muutaman vuosikymmenen päästä”, Nurmela jatkaa.

Upseerin uraa ja kadettikouluun pyrkimistä harkitseville Nurmelalla on selkeät neuvot: ”Ensimmäisenä neuvona on tietysti, että tekee parhaansa varusmiespalveluksessa. Jos siellä pärjää ja viihtyy niin hyvä keino kokeilla, että viihtyykö oikeasti, on mennä töihin sopimussotilaaksi vähäksi aikaa, jos siihen mahdollisuus on. Samalla pitää muistaa, että uran kenttävaihe, joka varusmiehelle ja sopimussotilaalle näyttäytyy korostuneesti, on loppujen lopuksi hyvin pieni osa upseerin uraa. Moneen muuhun ammattiin verrattuna meillä on myös suunnitelmallinen jatko- ja täydennyskoulutus koko uran ajan, joka tarjoaa aina seuraavan portaan. Hyviä puolia ovat myös liikunnallisuus ja sosiaalisuus. Tietynlainen kutsumuskin tähän on hyvä olla, kyllähän tässä ollaan ennen kaikkea palveluksessa. Kannattaa myös varusmiehenä keskustella rohkeasti omien upseerijohtajien kanssa, jos on kiinnostunut alasta.”

Loppukaneettina Nurmela toteaa, ettei ole vielä tullut hetkeä, jolloin päätös lähteä upseerin uralle olisi harmittanut jälkikäteen:

”Tässä on itsellä melkein 30 vuotta palvelusta takana, niin ei ole kyllä kaduttanut.”