”Olin halunnut suorittaa varusmiespalveluksen siitä asti, kun siitä tuli naisille mahdollista”, Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen kurssinjohtaja, kapteeni Jenni Saalimo aloittaa.

”Vasta siellä aloin ymmärtää, että tässä toimintaympäristössä voisi tehdä töitäkin. Hain Maanpuolustuskorkeakouluun varusmiespalveluksen aikana, ja aloitin 95. kadettikurssilla syksyllä 2008. Valmistuin kolme vuotta myöhemmin panssariopintosuunnalta ja aloitin työt Panssariprikaatin Panssaripioneerikomppaniassa. Sain jo varusmiespalveluksen aikana kipinän panssarivaunuihin ja ne ovat olleet minulla alusta asti todella lähellä sydäntä.”

Parolassa Saalimo työskenteli kaikkiaan kymmenen vuotta. Hän aloitti kalustojoukkueen kouluttajana, kouluttaen raivaus- ja siltapanssarivaunumiehistöjä. Siitä hän eteni joukkueenjohtajasta linjanjohtajaksi, saapumiserän johtajaksi, varapäälliköksi ja viimeisimpänä yksikön päälliköksi.

”Se oli hienoa, koska sain nähdä kaikki mahdolliset tehtävät siinä yksikössä. Kymmeneen vuoteen sisältyi myös paljon teknisen aselajin vaatimaa jatkokoulutusta, kuten panssariajo-opettaja- ja erityislupakursseja.”

Vuonna 2018 tutuksi tullut Parola vaihtui vuodeksi aivan uusiin maisemiin, kun Saalimo lähti Libanoniin YK:n UNTSO-sotilastarkkailuoperaatioon sotilastarkkailijaksi (United Nations Truce Supervision Organization). UNTSO on monikansallinen operaatio, joka toimii monessa eri maassa Lähi-idän alueella. Sen toimintapiiriin kuuluu Israel, Syyria, Libanon, Egypti ja Jordania. Ulkomaan jaksoa edelsi kolmen viikon YK:n UNFMOC-kurssi (United Nations Female Military Officers’ Course) Kiinan Pekingissä, johon osallistui upseereita 42:sta eri maasta. Lisäksi Saalimo kävi Suomessa Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen järjestämän UNMEM-kurssin (United Nations Military Experts on Mission).

”Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista ja ilmoitin heti valmistumisen jälkeen halukkuudestani lähteä. Lopulta kärsivällisyys palkittiin ja pääsin lähtemään. Vuosi Libanonissa oli uskomattoman hieno. Opin ammatillisessa mielessä todella paljon, mutta sain myös mahdollisuuden tutustua ihmisiin ympäri maailmaa. Toimin hyvin monikansallisessa tiimissä, missä meillä oli parhaillaan ihmisiä viidestätoista eri maasta”, Saalimo kertoo.

Saalimo kuvailee, kuinka tarkkailijan tehtävät eroavat esimerkiksi rauhanturvaajan tehtävistä:
”Sotilastarkkailijan tehtävät riippuvat pitkälti siitä, missä operaatiossa ja maassa on. Libanonissa tehtäviimme kuului Libanonin ja Israelin raja-alueella sijaitsevan partiointialueen tarkkailu ja mahdollisten rajarikkomusten raportointi suoraan YK:lle. Teimme paljon yhteistyötä paikallisten ihmisten ja toimijoiden kanssa, toimien tarpeen mukaan myös neuvonantajina ja asiantuntijoina. Työtämme kuvasi hyvin, että tärkeimmät aseemme olivat kiikarit ja kynä.”

Palattuaan Suomeen Saalimo oli vuoden vanhempainvapaalla, jonka jälkeen hän palasi Parolaan vielä vuodeksi yksikön päällikön tehtäviin. Sieltä hän siirtyi Maanpuolustuskorkeakoululle Puolustusvoimien kansainväliseen keskukseen kurssinjohtajaksi vasta muutama viikko sitten.

”Kurssinjohtajan tehtäviin kuuluu järjestää ja johtaa erilaisia kansainvälisen keskuksen järjestämiä NATOn, YK:n tai EU:n kursseja. Minun päävastuuni tulee todennäköisesti olemaan järjestämillämme sotilastarkkailijakursseilla oman kokemukseni ansiosta. Mutta nautin vielä siitä, että saan rauhassa opiskella tätä tehtävää ja sisäistää oman roolini. Muistan, kuinka aloittaessani Libanonissa tarkkailijana mietin, miten tästäkin selviää, mutta kuukauden kuluttua olin jo vanha tekijä. Niin se on aina uudessa työpaikassa.”

Tulevina vuosina Saalimolla on edessä joko esikuntaupseeri- tai yleisesikuntaupseerikurssi. Niihin hänellä ei kuitenkaan ole vielä kiire.

”Tässä vaiheessa olen tyytyväinen tähän tehtävään ja nautin tästä nyt hetken aikaa. Pyrin pääsemään tässä tehtävässä sille tasolle, että en vain osaisi sitä hyvin, vaan että voisin myös kehittää sitä eteenpäin. En myöskään halua suunnitella tulevaisuutta liian tarkasti, koska en edes vielä tiedä, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Kriisinhallintatehtävät kuitenkin kiinnostavat minua edelleen. On hyvä olla suunnitelmia ja haaveita, joita kohti kulkea.”