Olen kotoisin Hämeen sydämestä Hämeenlinnasta. Varusmiespalveluksen suoritin vuonna 2006 Panssariprikaatissa Parolannummella silloisessa Hämeen Ilmatorjuntapatteristossa (nykyinen Helsingin Ilmatorjuntarykmentti). Parolannummi oli tuolloin nuorelle miehelle ilmeinen valinta, sillä koti ja harrastukset olivat lähellä. Astuin palvelukseen tammikuussa 1/06 saapumiserässä, josta tieni vei aliupseerikouluun ja myöhemmin vielä Reserviupseerikouluun reserviupseerikurssille nro 228 ”Sinetti”.

Reserviupseerikurssin aikana kävimme perinteiseen tapaan tutustumassa Maanpuolustuskorkeakoulun toimintaa ja kampukseen, mutta vielä tuossa vaiheessa ei nuoren miehen tulevaisuuden urasuunnitelmiin kuulunut upseerinura, vaikka ajatus siitä olikin jo käynyt vaivihkaa mielessä. Tavoitteeni oli kuitenkin suorittaa varusmiespalvelus kunnialla läpi, sekä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan johtajakoulutukseen. Upseerinuran sijaan tavoitteenani oli pyrkiä kauppakorkeakouluun, jonka pääsykokeisiin valmistauduin palveluksen aikana.

Kotiuduin varusmiespalveluksesta tammikuussa 2007, jonka jälkeen menin töihin. Koulupaikkaa ei tuossa vaiheessa vielä ollut ja ennen palvelusta mielessä olleet selkeät urasuunnitelmat olivat muuttuneet, viimeistään postiin kotiin tuomien Kadettikoulun hakupapereiden myötä. Täytin hakupaperit ja ajattelin, että käydään nyt kokeilemassa mihin tämä polku johtaa. Olin saanut upseerinurasta kuitenkin hyvän kuvan varusmiespalvelukseni aikana ja keskustellut asiasta kouluttajien kanssa. Pääsykokeet koittivat kevään 2007 paikkeilla ja lopulta kesän aikana tuli tieto, että opiskelupaikka 94. Kadettikurssille oli saavutettu. Kurssi alkoi Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa syyskuussa 2007.

Valmistuin 94. Kadettikurssilta sotatieteiden kandidaatiksi määräaikaisen nuoremman upseerin virkaan vuoden 2010 elokuussa. Opinnot kestivät kolme vuotta, sisältäen yliopistollisia ja ammatillisia opintoja. Ensimmäisen vuoden syksy ja kevät ja toinen vuosi vietettiin Maanpuolustuskorkeakoulun Santahaminan kampuksella. Ensimmäisen vuoden kesä kului Lappeenrannassa Maasotakoulun kampuksella ja viimeinen opiskeluvuosi Niinisalossa Tykistökoulun opintojen parissa.

Valmistumisen jälkeen koitti muutto Satakuntaan, sillä aloitin työt silloisessa Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Palvelin Tykistöprikaatissa Satakunnan tykistörykmentissä ensimmäiset neljä vuotta upseerin urastani. Aloitin tyypilliseen tapaan jaosjohtajan tehtävästä ja päätyen lopulta yksikön varapäällikön tehtävään, mikä oli nuorelle upseerille erittäin hieno ja harvinainen mahdollisuus. Palvelukseni Tykistöprikaatissa päättyi syksyllä 2014, jolloin jatkoin opintojani Maanpuolustuskorkeakoululla Sotatieteiden maisterikurssi 5:llä (SM 5).

Valmistuin maisterikurssilta vuonna 2016. Pääaineenani oli sotahistoria, josta tein myös pro gradu -tutkielmani. Opiskelu oli maisterikurssilla mielekästä ja opetus laadukasta sekä sopivassa määrin haastavaa. Opiskelusta innostuneena ja silloisen sotahistorian professorin kenraalimajuri evp. Vesa Tynkkysen kannustamana hakeuduin maisteriopintojen päätyttyä vielä sotatieteiden tohtorikoulutusohjelmaan.

Maisterikurssin jälkeen koitti aika taas palata takaisin joukko-osastoon. Ensimmäinen tehtäväni kurssin jälkeen olikin jo tutuksi tulleella seudulla Satakunnassa Säkylänharjulla. Ehdin työskennellä Porin prikaatin esikunnan koulutusosastolla vuoden päivät, jonka jälkeen siirryin takaisin Maapuolustuskorkeakoululle, mutta tällä kertaa ns. pöydän toiselle puolelle opettajan tehtäviin Sotataidon laitokselle. Opettajan tehtävä Maanpuolustuskorkeakoululla on ollut tähänastisen upseerinuran haastavin, mutta samalla myös antoisin tehtävä. Maapuolustuskorkeakoululla on erittäin hyvä työyhteisö ja ammattitaitoinen henkilöstö. Kuitenkin parasta antia on ollut toimiminen opiskelijoiden kanssa.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa palvelen SKJL:ssa rauhanturvatehtävässä, johon hakeuduin keväällä 2020. Mahdollisuus palvella rauhanturvatehtävissä ulkomailla on yksi osoitus upseerin uran monipuolisuudesta ja tehtäväkentän laajuudesta.

Syksyllä 2021 pääsen jälleen kerran haastamaan ja kehittämään itseäni opintojen parissa, kun aloitan opinnot Maanpuolustuskorkeakoululla yleisesikuntaupseerikurssilla 61.

Upseerinuraa harkitsevalle sanoisin, että aina kannattaa katsoa mihin polku johtaa. Kannustan ehdottomasti hakemaan upseerin uralle, vaikka hakemusta tehdessä ei välttämättä olisikaan aivan varma siitä, että onko tämä minun juttuni kuitenkaan. Tämä ammatti on uskomattoman monipuolinen ja tarjoaa loputtoman määrän haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään, niin sotilaana kuin ihmisenä.

Toisin kuin ehkä joskus luullaan, omaan urapolkuun voi ja pitääkin vaikuttaa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Koko uran kestävä mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen ja opiskeluun hyvillä eduilla on myös upseerin uran ehdoton suola.