Kirjoitettu kesäkuussa
Kesäloma häämöttää jo näköpiirissä ja sen jälkeinen valmistuminenkin alkaa tuntua todelliselta. Kun katsoo taaksepäin aikaan, jolloin itse päätti hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun, on mentävä taaksepäin varusmiespalvelukseen saakka.

Hakeutuminen sotilasuralle ei ollut itselleni mikään itsestäänselvyys ennen varusmiespalvelusta tai edes sen alkuvaiheilla. Ajatus kuitenkin kyseisestä uravalinnasta alkoi lämmetä varusmiespalveluksen loppuvaiheessa johtajakaudella. Kotiutumisen lähestyessä aloin pohtimaan mitä elämälläni haluan tehdä ja suunnitelmat joita oli tehnyt ennen varusmiesaikaa eivät tuntuneet enää houkuttelevilta.

Olin kuitenkin tykästynyt Puolustusvoimiin ja päätin, että yhtä hyvin upseerin ura, kuin mikä muukin ura voi olla seuraava välietappini. Halusin kuitenkin saada vähän laajemman käsityksen Puolustusvoimien toimintaympäristöstä, minkä takia hakeuduinkin Merivoimien laivasto-opintosuunnalle opiskelemaan. Maavoimissa suoritettu naisten vapaaehtoinen asepalvelus ei ollut esteenä Merivoimiin pääsemiseen.

Tuosta pisteestä, kun on tultu tähän hetkeen, on siihen matkalle mahtunut kaikennäköisiä kokemuksia niin vanhojen tuttujen, kuin uusien tuttavuuksienkin kanssa. Vuosi siviilityöelämässä, ensimmäinen vuosi kadettikoululla Santahaminassa, simppuvuoden koulutuspurjehdus, toinen vuosi merenkulkukoulutusta Merisotakoululla, kolmannen vuoden alku merisotataktiikkaa, kandidaatintutkielman kirjoittamista, osallistuminen MEPU-harjoitukseen, työharjoittelu mahdollisella tulevalla työpaikallamme ja vanhusvuoden sovellettu koulutuspurjehdus. Yksi virstanpylväs merisotilaan uralla on tulossa päätökseen ja itse työelämä on alkamassa.

Laivasto-opintosuunnalle vahvistettiin alkuvuodesta laivueet, johon siirrymme palvelemaan, mutta tekstiä kirjoittaessani emme vielä ole saaneet tietoa palveluspaikoista aluksittain. Itselläni odottaa kuitenkin iso muutos, kun syksyllä uusi koti löytyy Lounais-Suomesta.

Koulun aikana on muotoutunut tietynlainen suunnitelma siitä, mitä mahdollisesti tulevaisuudessa haluisin tehdä urallani. Olen kuitenkin oppinut, että vain muutos on pysyvää, joten en fiksoidu tiettyyn urapolkuun vaan pidän ajatukset avoinna kaikelle. Toiveissani olisi kuitenkin päästä jossain vaiheessa kehittämään Puolustusvoimien yhteistoimintaa ja yhteistyötä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. Se, miten tähän loppuasetelmaan tullaan pääsemään, on vielä monen mutkan takana, joten sitä ennen otan hyvän asennon ja nautin matkasta. En voisi kuvitella ihanampaa ympäristöä työnteolle kuin meri, joten olen innoissani päästessäni Merivoimien aluksille.

Kadetti Cilla Koskinen
88. merikadettikurssi, Merivoimien laivasto-opintosuunta