Raatteentie

Ensimmäinen aamu Vuosangassa valkeni täysin samassa valossa kuin edellinen ilta oli hämärtynytkin. Telttakylämme reunaa valaisi varastorakennuksien keltainen keinovalo, joka helpotti aamuvahvuuslaskennan suorittamista ja aamiaiselle siirtymistä hämärässä aamussa. Päivän ohjelmana tulisi olemaan Raatteentien sotahistoriallinen operaatiotarkastelu ja se aloitettiin opintojakson johtajan puhuttelulla. Tarkoituksena olisi tuottaa ensimmäisen vuoden kadeteille käsitys talvisodassa Raatteentien ja Kainuun alueella käydyistä taisteluista vierailemalla taistelupaikoilla ja muistomerkeillä.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Suomussalmen taisteluiden muistomerkki Karhuvaaran kirkonkylän läheisyydessä. Alvar Aallon suunnittelema ja vuonna 1958 paljastettu muistomerkki kuvaa alueen taisteluiden liekkiä, eli yhteistä tunnetta taisteluiden tärkeydestä. Vuonna 1939 joulukuussa alue oli synkempi ja syrjäisempi kuin nykyisin. Kuitenkin sen metsissä käydyt Raatteentien taistelut sytyttivät suomalaisten sydämiin uskon lopullisesta voitosta. Päivän mittaa taisteluiden ja olosuhteiden rankkuus kävi yhä selvemmäksi meille kadeteille. Tienvartisella muistomerkillä tunsimme kylmän tuulen pakkasen purevuutta lisäävän voiman. Vaikka vierailumme aikana pakkasta oli vain muutamia asteita, pystyimme kaikki kuvittelemaan miltä kymmenien pakkasasteiden kylmyydessä taistelemisen on täytynyt tuntua. Meille pidetyt tietoiskut käsittelivät niin taisteluihin osallistuneiden joukkojen kokoonpanoa kuin käytettyjä taktiikoitakin.

Vierailukohteenamme oli myös Raatteentien talvisotamuseo, jossa ystävällisen kahvitarjoilun jälkeen tutustuimme yleisesti talvisodan historiaan ja pysähdyimme talvisodan monumentin ääreen. Ajatuksissani käsitin tämän historiallisen tarkastelun tarkoituksena olevan pohjustaa meille myöhemmin opetettavia talvisodankäynnin taitoja. Tarkastelun jälkeen jokaiselle oli päivänselvää miksi suomalaisen sotilaan on osattava hiihtää ja taistella kylmän talvisissa olosuhteissa. Pienemmän valtion on pakko ottaa kaikki irti olosuhteistaan ja luotava oma taistelutapansa vastatakseen suuremman vihollisen määrälliseen ylivoimaan. Isoisiemme saavuttama voitto onkin osoitus suuresta sotataidollisesta onnistumisesta soveltaa käytössä olleita resursseja sekä taktiikoita olosuhteiden ja vihollisen asettamiin vaatimuksiin. Kuitenkin vielä näitä taitojakin tärkeämpää on täytynyt olla sotajoukkojen ja kansalaisten vankkumaton tahto puolustaa isänmaataan jopa toivottomalta tuntuvassa tilanteessa.
Tätä talvisodan ihmettä — Raatteentien liekkiä — ei tule unohtaa, ei varsinkaan meidän kadettien, jotka seuraavien viikkojen ajan pimeässä metsässä mietimme, miksi olemme täällä.

Kadetti Eetu Nieminen
108. kadettikurssi

2 thoughts on “Raatteentie

  1. Marjatta Visasalo sanoo:

    Hienoja asevelvollisia tuntuu edelleen olevan Suomessa! Kunnioitus ja siunaus heille!
    Isäni muisto on Raatteentie-Kuhmo-Suomussalmi -taisteluista, joista on tallella venäläinen kypärä, kokardi ja miekka!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s