Merisotakoulun koulutuspurjehdus on nuorempien kadettien keskuudessa pitkään odotettu ja paljon puhuttu harjoitus. Tämä odotus sekä pelkkä ajatus pitkästä merellä olemisesta sai Maavoimissa varusmiespalveluksen suorittaneen hieman jännittämään. Onneksi kukaan ei ole yksin tässä tilanteessa, vaan seurana on korvaamattomat kurssitoverit. Purjehdusta ennen me ”simppukadetit” (ensimmäisen vuosikurssin kadetit) suoritimme kaksiviikkoisen satamajakson. Satamajakso on intensiivinen koulutusrypistys, jossa opetellaan niin peruslaivatyöskentelyä kuin pelastautumisharjoitteitakin ja eri vahtien toteuttamista.

Satamajaksolla kurssistamme alkoi huokua jännitystä tulevaa kohden ja tämä kiinteytti kurssihenkeämme entisestään. Satamajakson vietimme Pansion varuskunnassa, jossa pääsimme nauttimaan monipuolisista urheilumahdollisuuksista ja sotilaskodin herkuista. Kinuskimunkit ovat törkyisen hyviä (pieni vinkki mikäli lukija pääsee vierailemaan sotilaskodissa). Satamajaksolla pääsimme ensimmäistä kertaa irrottamaan ja kiinnittämään aluksen muutamaan otteeseen. Tämä oli monelle ja allekirjoittaneelle ensimmäinen jännityksen paikka. Mutta siitäkin jännityksestä selvittiin, sillä kaikki huomasivat koulutuksen menneen perille, koska irrotukset ja kiinnitykset menivät oppikirjamaisesti maaliin. Kaksi viikkoa meni nopeasti ohi, minkä jälkeen satamajakso huipentui koulutuspurjehduksen lähtöön Turun Aurajoesta, josta aluksemme saattoi juhlavasti matkaan Merisotakoulun johtaja ja Laivaston soittokunta. Lipuessamme Varvintorin edustalta kohti seikkailua, jäivät omaiset ja läheiset vilkuttamaan joen rannalle. Kyseisellä lähdön hetkellä jokainen partaalla seissyt tunsi vähintään ylpeyttä, kunniaa ja jännitystä.

Aivan lähdön jälkeen alkoivat kadeteilla koulutukset sekä vahdit kiertämään laivalla normaalisti. Koulutusten määrä, jota kadetit ja etenkin simppukurssi tulevat saamaan, on suuri. Opittavien asioiden määrästä huolimatta, kouluttajista huokuu kiinnostus ja halu jakaa oppia meille kadeteille. Nuoremman kurssin kadetteina vietämme päivät koulutuksissa ja öisin suoritamme vahtia. Yövahdin aikaan saamme kuitenkin erilaisia koulutuksia merenkulusta, aluksen eri järjestelmistä ja käytännöistä. Yövahdit kiertävät päivien välillä, jolloin lepoaikaa on kaikille riittävästi.

Reittimme kulkee Itämerellä, vieraillen Tanskassa ja Ruotsissa. On hienoa, että kahden vuoden ”tauon” jälkeen koulutuspurjehdus palaa takaisin koronan piilosta miltei alkuperäisessä muodossaan. Tämä paluu tuo mukanaan perinteitä, joita vaalitaan Merivoimissa pilke silmäkulmassa.

Kirjottaessani tätä punkassani tuoksuen merimieheltä, taustalla kuullen Wärtsilän meridieseleiden jylinän, mielessäni on vain ensimmäinen vietetty vahtivuoro laivalla ja sen tuoma ensimmäinen auringonnousu. Kyseiset auringonnousut ja -laskut tulevat jäämään muistoihin, niin kuin koko tuleva reissu. Päivät ja yöt tulevat olemaan pitkiä, mutta jaksamiseen auttaa laivan yhteishenki ja palo oppia uutta.

Kadetti Samuli Piispanen
91. merikadettikurssi