Vuosangan harjoitusorganisaatioon kuuluu kahden nuorimman kadettikurssin ohella Kainuun prikaatin varusmiehiä sekä palkattua henkilöstöä useasta eri joukko-osastosta. Harjoitukseen osaa ottavalle Maanpuolustuskorkeakoulun henkilökunnalle harjoitus tarjoaa mitä moninaisempia rooleja, jotka eroavat tehtävänkuviltaan varsin paljon Santahaminassa kohdatusta työarjesta niin työtehtävien, ympäristön kuin työvälineidenkin osalta.

Turvallisuuspäällikkö, kapteeniluutnantti Samu Hannukaisen vastuulla MPKK:lla on turvallisuussektorin johtaminen. Hannukaisen päivittäiset työtehtävät sisältävät näin ollen muun muassa turvallisuushallinnon ja erilaisten lupa-asioiden hoitamista, vierailuiden turvallisuustoiminnan järjestelyjä ja ulkomaan vierailuihin liittyvien turvallisuustodistusten sekä henkilöstön turvallisuusselvitysten laatimista. Ampumaharjoituksessa Hannukainen toimii puolestaan pelastustoiminnan johtajana.

”Tehtäviini Vuosangassa kuuluu niin palokunnan toimenpiteiden kuin lääkinnällisen pelastustoimen johtaminen. Ulkoisen avun saapumista voi paikan syrjäisestä sijainnista johtuen joutua pahimmillaan odottelemaan yli tunnin, minkä johdosta olemme varautuneen riittävien henkilöstö- ja kalustoresurssien voimin aloittamaan pelastustoimenpiteet jo täällä”, Hannukainen kertoo.

Alueen maasto-olosuhteiden ja sekä talvisen sään myötä työ harjoituksessa tarjoaa Hannukaiselle erilaisia haasteita Santahaminan työarkeen verrattuna.

”Normaalista poikkeavat olosuhteet ja ympäristö tekevät työstä toisaalta haastavaa, mutta myös erittäin mielenkiintoista. MPKK:lla työ tapahtuu pääsääntöisesti tietokoneen ääressä hyvin valaistussa ja lämpimässä toimistossa, kun täällä ollaan ulkona ja olosuhteet ovat sellaiset, mitä ne sillä hetkellä sattuvat olemaan. Työkalutkin ovat hyvin erilaiset, sillä harjoituksessa tietokone unohdetaan hetkeksi sivuun ja olennaisemmassa roolissa työssä ovat kädentaidot. Paikasta toiseen liikkuminen saattaa tapahtua moottorikelkalla ja ensihoitoreellä, ja apuna voi eri tilanteissa joutua käyttämään esimerkiksi moottorisahaa ja raivausvälineitä”, Hannukainen sanoo.

Taktiikkaa isossa ja pienessä mittakaavassa

Kapteeni Vilho Rantanen toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksella maasotaopin opetusryhmässä ilmatorjuntaopettajana. Suurimman osan työajastaan Rantanen opettaa taktiikkaa kadeteille ja maisteriopiskelijoille, minkä lisäksi arki sisältää muun muassa opintojaksojen valmistelu- ja johtotyötä sekä tutkielmien ohjaamista. Vuosangassa taktiikan opettaja pukee päälleen oranssin liivin roolin vaihtuessa ammunnan valvojan tehtäviin.

”Ammunnan valvojana olen varmistamassa, että ammunnoissa tehdään asiat turvallisesti, opetetulla tavalla ja varomääräysten mukaisesti. Samalla tarjoan tukea ammunnan johtajan oikeuksia harjoituksessa suorittaville kadeteille sekä arvioin suoritusten perusteella sitä, voidaanko luvat kadeteille myöntää”, Rantanen kertoo.

Ammunnan valvojan rooliin kuuluu olennaisena osana myös oman kokemuksen tarjoaminen kadettien työn tueksi.

”Kadetithan osaavat varomääräykset aika hyvin, sillä teoriaopetusta on taustalla paljon ja toimintaa on harjoiteltu jo pienemmässä mittakaavassa Syndalenissa. Ammunnan valvojan tehtävässä tärkeää onkin tarjota ohjaava ote ammuntojen suunnittelu- ja valmistelutyöhön sekä ajatusten herättäminen. Omia kokemuksiani esiintuomalla ja esimerkkien kautta voin auttaa kadetteja ymmärtämään, mihin erilaiset ratkaisut tosielämässä vaikuttavat”, Rantanen toteaa.

Vuosangan arki eroaa luokkatiloissa tapahtuvasta opetustyöstä melkoisesti, mutta jotain kosketuspintaa näiden väliltä Rantanen myös löytää. Harjoituksessa teoria ja käytäntö ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa ja kollegoiden kanssa tehty työ sekä keskustelut tarjoavat myös mahdollisuuden oman näkemyksen laajentamiseen.

”Harjoituksessa kuvataan todenmukaisia taistelutilanteita ja taktiikan opettajan työ auttaa sitomaan pienessä mittakaavassa tapahtuvat asiat isompaan kokonaisuuteen. Samalla täällä pääsee työskentelemään kovien ammattilaisten kanssa rinta rinnan ja vaihtamaan näkemyksiä, ammuntojen johtamisen ja suunnittelun lisäksi taistelutekniikkaan liittyen, mikä tarjoaa oivalluksia myös taktiikan opetuksen tueksi”, Rantanen pohtii.

Peltihallissa pakkasen armoilla

Maanpuolustuskorkeakoululla kapteeniluutnantti Peter Hippi työskentelee huoltosektorin johtajana, vastuullaan logistiikan suunnittelu, seuraaminen ja ohjaaminen. Hipin johdolla verrattain pieni, vain neljän hengen huoltosektori, koordinoi Santahaminassa käytännössä samat päivittäiset toimenpiteet kuin iso joukko-osasto, mutta Kaartin jääkärirykmentin varastotoimintaan tukeutuen.

Vuosangassa Hipin tehtävänimikkeeksi vaihtuu taisteluvälinehuollon johtaja. Harjoitusta varten tehty työ valmisteluineen sekä jälkitoimenpiteineen tarkoittaa Hipille miltei kuukauden työrupeamaa, vaikka hän on harjoituksessa läsnä vain puolet sen kestosta.

”Kahden hengen voimin järjestämme mm. ampumatarvikkeet, pioneerimateriaalit ja räjähdysaineet Vuosangan alueelle ja hoidamme päivittäisen ampumatarvikkeiden jaon ampumapaikoilla toimiville kadeteille. Huollon näkökulmasta työ alkaa jo hyvissä ajoin ennen harjoituksen alkua, koska valmistelut tulee tilausten tekemisten ja pakkaamisten myötä aloittaa viikkoja aikaisemmin. Käytännössä Vuosanka vaatii siis melkein kuukauden työpanoksen vuodessa”, Hippi kertoo.

Eroa Santahaminan arkityön ja Vuosangan rupeaman välillä on Hipin mukaan kuin yöllä ja päivällä.

”On tämä täysin toinen maailma hallinnoida tätä kokonaisuutta täällä. Vuosangassa en välttämättä edes ehdi koneelle joka päivä. Työtä tehdään kylmässä peltihallissa ja esimerkiksi kaikki irtopatruunat tulee tarkastaa käsin, jotta ammuntoihin ei pääse vääriä patruunoita. Silloin kun ulkona on 30 astetta pakkasta, asettaa se aikamoiset haasteet työlle, Hippi sanoo.

Vuosangan vaihtelevissa olosuhteissa työskentelyssä on Hipin mielestä kuitenkin myös puolensa.

”Harjoituksessa saan edelleen tehdä sitä, mihin alun perin virkauralla olen valmistunut. Koulutukseltanihan olen taisteluvälineupseeri, joten sieltä opinnoista lähtien olen ollut ampumatarvikkeiden kanssa tekemisissä. Työ harjoituksessa onkin hyvää kertausta sen kannalta, että tietyt oikeudet pysyvät voimassa. Samalla tämä on hyvää vastapainoa toimistotyölle, mitä pääsääntöisesti teen MPKK:lla”, Hippi toteaa.

Käytännön johtamista Santahaminassa ja Vuosangassa

Vuosangan harjoituksen johtaja, everstiluutnantti Pekka Halonen toimii MPKK:lla johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtajana. Käytännön johtamisen ohella arkityöhön MPKK:lla kuuluu esimerkiksi tilannekuvan ylläpitämistä ja siihen reagointia, suunnitteluprosesseja ja rahan seurantaa. Vuosangassa yksi keskeisimmistä vastuista on ammunnan johtajien valmistelemien ampumakäskyjen varmentaminen ja hyväksyminen toteutettavaksi.

20 vuotta sitten Vuosangassa ensimmäistä kertaa mukana olleen Halosen mukaan perusasiat eivät ole harjoituksessa hänen aikanaan juurikaan muuttuneet. Muutoksia on sen sijaan havaittavissa ympäröivissä olosuhteissa ja harjoituksen volyymissa.

”Kun ensimmäisen kerran olin täällä, lunta ja pakkasta oli huomattavasti enemmän. Nykypäivänä harjoituksessa työskennellään puolestaan yhä useammin sateen ja märän lumen keskellä sadetakit päällä. Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana kadettien määrä on joka vuosi noussut, minkä johdosta sekä ampumapaikkojen että henkilökunnan määrää on jouduttu myös kasvattamaan”, Halonen kertoo.

Vuosangassa Halonen pyrkii seuraamaan paikan päällä harjoituksen kaikkia eri toimintoja, kuten ammuntoja, taisteluharjoituksia ja muuta koulutusta. Tämä tarjoaa tervetullutta vaihtelua työhön MPKK:lla.

”Kun Santahaminassa päivät menevät pitkälti omassa konttorissa hallinnollisten asioiden ääressä, niin täällä pääsen oikeasti näkemään sekä opiskelijoiden ja opettajien toimintaa, mitä arkityössä en ehdi niin paljon tekemään. Tämä puoli harjoituksesta on ainakin minulle hyvin palkitsevaa”, Halonen toteaa.