Kadettikoulun ensimmäisenä vuonna suoritimme partion taisteluammuntojen johtajan lisenssiin vaadittavat näytöt ja saimme ensimmäisen kosketuksemme taisteluammuntojen johtamiseen. Aika kului nopeasti, ja saapuikin toinen vuosi Kadettikoulussa. Oli siis aika lähteä toista kertaa Vuosangan ampumaharjoitukseen. Panoksia oli nostettu, olihan nyt kyseessä ryhmän taisteluammunnanjohtajan oikeudet.

Ampumapaikaksi valikoitui Sinkotie, joka herätti innostusta välittömästi. Sinkotie on ainoa ampumapaikka, jossa meidän harjoituksessa saa ampua kovia panssarintorjunta-aseita. Ammuntojen suunnittelu itsessään pyörähti käyntiin jo Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa, kun karttatiedustelun pohjalta loimme erilaisia liikesuunnitelmia tulevaan ammuntaan. Ennalta tehty suunnittelu nopeutti toimintaa maastossa, kun olikin jo etukäteen jonkinlainen visio varsinaisen ammunnan toteutuksesta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista.

Ammuntojen suunnittelussa korostuu ajankäytön ja suunnitelmallisuuden tärkeys. Ammuntoja toteuttaessa on usein kova aikapaine, eikä maastossa ole välttämättä mahdollista käydä useita kertoja. Suunnittelulle erityispiirteitä Sinkotiellä tuovat kiinteät panssarilevymaalit, joita voidaan ampua vain tietyistä tuliasemista. Kiinteät maalit luovat itsessään jo raamit suunnittelulle.

Työryhmätyöskentelyllä on hyvät ja huonot puolet ammuntojen suunnittelussa. Ideoita ja tekijöitä on runsaasti, mutta kääntöpuolena päätöksenteko on hitaampaa, sillä päätöksenteossa on osattava ottaa huomioon edes jollain tasolla koko ryhmän ajatuksia ja ideoita.

Taisteluammunnan suunnittelun jälkeen täytyy ammunta rakentaa fyysisesti. Ammunnan rakentamisessa huomioidaan jokaisen ampumapaikan fyysiset erot esimerkiksi valmiin infrastruktuurin ja maaston muotojen osalta. Esimerkiksi Sinkotiellä maaston muodot rajaavat ammunnan rakentamista ammunnan aloituspaikan ja maalien sekä kulkureittien osalta. Sinkoammunta on hyvä esimerkki valmiiden maalirakennelmien hyödyntämisestä, sillä kovia sinkoja ei voida ampua ihan mihin tahansa, vaan ne tulee ampua sellaiseen maaliin, joka varmasti räjäyttää ampumatarvikkeen sen osuessa. Suurimmat rakenteet, joita taisteluammuntaan yleensä rakennetaan ovat maalitoimintaa sekä ammuntojen yleisjärjestelyt, kuten taisteluvälinepaikka ja taukoteltta. Maaleja rakennetaan usein monia erilaisia, ja niillä pyritään ohjaamaan taistelijoiden toimintaa. Erilaiset maalit kuvaavat esimerkiksi jalkaväkitaistelijoita tai panssarivaunua. Muita taisteluammuntaan rakennettavia kokonaisuuksia ovat yleensä tulenkuvauskentät, joilla voidaan kuvata vaunun ajamista miinaan, epäsuoraa tulta tai lähestulkoon mitä tahansa mihin ammunnanjohtaja keksii tulenkuvauskenttiä käyttää.

Tässä harjoituksessa ammunta toteutettiin työryhmänä, johon meidän työryhmän tapauksessa kuuluu 11 henkilöä. Tämä helpotti ammunnan rakentamista, sillä työvoimaa oli jatkuvasti saatavilla ja voitiin toteuttaa useita asioita samaan aikaan. Monen henkilön yhteinen projekti kuitenkin lisää myös sen haastavuutta, sillä kaikki haluavat päästä sanomaan oman mielipiteensä sekä tekemään asioita parhaaksi katsomallaan tavalla. Kadettiharjoituksena toteutettava ammunta tarjoaa hyvät puitteet ammunnan toteutuksen osalta, sillä materiaalia on riittävästi saatavilla sekä ammuntojen toteuttamiseen on kaikki tarvittava henkilökunnan avusta rakennusmateriaaleihin ja ampumatarvikkeisiin.

Taisteluammunnan johtaminen on loppujen lopuksi varsin yksinkertaista, kunhan toistoja johtajan roolissa tulee vain tarpeeksi ja sitä kautta itsevarmuus sekä luottamus omaa ja työryhmän tekemistä kohtaan kasvaa. Ammunnan johtajan roolissa täytyy ottaa huomioon monta yksittäistä asiaa. Liikkuvia pieniä paloja on paljon ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Mitä teen, kun ampuja ilmoittaa singon varmistimen olevan jumissa kesken ammunnan? Mihin aikaan voin käskeä ampujat syömään niin että työryhmäni ehtii samalla valmistella maalitoiminnan seuraavaa ammuntaa varten?

Työryhmä Sinkotie