Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kenraalimajuri Mika Kalliomaa on toiminut tähänastisen uransa aikana lukuisissa eri tehtävissä. Hänen juurensa ovat kuitenkin pienessä pohjalaisessa kunnassa Isossakyrössä. Ennen varusmiespalvelukseen astumista, Kalliomaalla ei ollut muuta käsitystä Puolustusvoimista tai palveluksesta kuin aikaisempien ikäluokkien kertomat kokemukset.

”Jos miettii, että olinko etukäteen orientoitunut alalle, niin en ollut. Pikkupaikkakunnalla ei oikeastaan ollut muuta kuin kuullut aikaisempien ikäluokkien kokemuksia intistä, mutta alusta lähtien huomasin tykkääväni toiminnasta – ja siitä se sitten lähti”, Kalliomaa kertoo.

Kalliomaa astui varusmiespalvelukseen Pohjanprikaatissa vuonna 1986 ja hänet sijoitettiin kiväärikomppaniaan. Sieltä matka jatkui ensin aliupseerikouluun ja lopulta reserviupseeriksi.

”Ja sinne sitten jäin. Pääsin Reserviupseerikouluun kouluttajakokelaaksi ja sieltä kotiuduttuani, noin 5 päivän siviilijakson jälkeen, palasin takaisin. Sitä kutsuttiin silloin VA-palvelukseksi, mutta nykyään varmaan sopimussotilas olisi oikea termi.”

Selvää tulevaisuuden suunnitelmaa Kalliomaalla ei ollut. Hän oli tuohon aikaan hyvin kiinnostunut tietokoneista ja tietotekniikasta, mutta kun valinnan aika koitti, päätyi Kalliomaa valitsemaan Kadettikoulun. Ovet Kadettikouluun aukesivat syksyllä 1987 ja Kalliomaa aloitti opinnot 74. kadettikurssilla.

Kadettikouluaikoja Kalliomaa kuvailee hyvin samantapaisiksi, kuin mitä sotatieteiden kandidaatin opinnot ovat nykyäänkin. Keskeistä oli suorittaa opinnot yhdessä joukkueena ja monet sen aikaiset ystävyyssuhteet ovat Kalliomaan mukaan kantaneet tähän päivään asti. Koulutusta hän kuvaa hyvin käytännön läheiseksi.

”Aika lailla perusosaamisesta lähdettiin. Oli siellä niitä kohokohtiakin, kuten esimerkiksi hyppy- ja ratsastuskurssit, jotka itselleni olivat kieltämättä jopa sellaisia kauhunpaikkoja. Me olimme viimeinen kadettikurssi, joka hyppäsi ja ratsasti.”

Eroja löytyy myös teorian puolella. Siihen aikaan koulutukseen kuului muun muassa kasvatustieteet, joka Kalliomaan mukaan saattoi tuntua ehkä hiukan irralliselta oppiaineelta sotatieteiden ohella. Nykyään hän näkee teorian nivoutuneen paremmin käytäntöön, kun kasvatustiede on muuttunut sotilaspedagogiikaksi.

”Nyt kun meillä on 30 vuotta ollut tämä akateeminen koulutusohjelma, niin kyllähän se laajuus ja syvyys, jolla sotatieteitä nyt käsitellään, on muuttunut. On syntynyt hyvä teorian ja käytännön vuoropuhelu. Ja en sano, että meillä olisi silloin ollut teoriaa jotenkin erityisen vähän, mutta tässä on löytynyt mielestäni hyvä tasapaino siinä, miten teoria liittyy käytäntöön”, Kalliomaa pohtii.

Kalliomaa valmistui Kadettikoulusta vuonna 1990 ja ensimmäinen palveluspaikan myötä hän palasi jälleen Reserviupseerikouluun. Sieltä hän siirtyi suhteellisen pian takaisin Kadettikouluun kadetteja opettamaan. Tämän jälkeen tie vei myös ensimmäistä kertaa Pääesikuntaan, Pääesikunnan koulutus- ja viestintäosastoille.

Vuonna 2006 vastaan tuli myös kansainvälisiä tehtäviä. Kalliomaa sai tehtävän Naton esikunnassa Pristinassa, Kosovossa. Siellä hän toimi toimistonsa johtajan apulaisena. Heidän tehtävänään oli kiertää Balkanilla, ja tarkoituksena oli kehittää sekä ylläpitää Naton ja Balkanin maiden välistä yhteistyötä. Kosovon jälkeen hän sai tehtävän toimia apulaisjohtajana valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla, josta sitten siirtyi Kaartin jääkärirykmenttiin, Kaartin pataljoonan komentajaksi.

Kalliomaa on palvellut myös Puolustusvoimien ulkopuolisissa tehtävissä. Hän toimi muun muassa lähes kaksi vuotta Sitrassa, käynnistämässä Sitran järjestämiä koulutusohjelmia yhteiskunnan päättäjille ja johtajille. Sitrasta Kalliomaa palasi Pääesikunnan viestintään, kun hänet nimitettiin Puolustusvoimien viestintäjohtajaksi. Viestintäjohtajan tehtävän jälkeen hän palasi valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtajaksi.

Seuraavaksi Kalliomaalla oli edessään yksi uransa merkittävimmistä tehtävistä:

”Porin prikaatin komentajuus, eli Suomen suurimman joukon komentaja, oli upeaa aikaa. Siellä sain olla täyden kauden.”
Nykyistä tehtäväänsä Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina ja kenraalimajurina Kalliomaa kuvailee hyvin erilaiseksi aikaisempiin tehtäviinsä verrattuna. Kunhan vain oivaltaa löytää oikeaan paikkaan kuuntelemaan oikeaan aikaan, löytää koululta aina jotain mielenkiintoista.

”Kaikki kiinnostava ja uusi tapahtuu täällä Maanpuolustuskorkeakoululla. Riippumatta puhutaanko kadeteista vai YE-kurssista, niin kaikkea kiinnostavaa täältä löytyy. Etenkin kun otetaan vielä mukaan Maanpuolustuskurssit, kirjasto ja MPKK:lla järjestettävät seminaarit. Tämä on sellainen näköalapaikka. Maanpuolustuskorkeakoulun rooli puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen tulevaisuuden osaamisen kehittäjänä on vastuullinen.”

Niin johtaja- kuin muissakin tehtävissä Kalliomaa korostaa yhdessä tekemisen tärkeyttä. Johtajan työssä vastaan tulee harvoin varmoja päätöksiä, vaan päätökset tehdään käytettävissä olevilla tiedoilla. Siinä luotettava ja osaava työyhteisö astuu esiin.

”Riippumatta siitä mitä olen saanut tehdä, kaikki on tehty kuitenkin aina ihmisten kanssa. Jokainen johtaja on myöskin alainen ja työyhteisön jäsen. En ainakaan vielä tunnista yhtään tehtävää, jossa johtaja pärjäisi yksin. Johtajan olennainen tehtävä on saada porukka tekemään. Tärkeinä johtajan tehtävä on päätösten tekeminen, sillä muuten ei päästä eteenpäin.”

Upseerin uraa harkitsevia Kalliomaa kannustaa rohkeasti kokeilemaan:

”Rohkeasti vain mukaan! Tämä on todella monipuolinen organisaatio ja työnantaja. Koen nyt 14. tehtävässä konsernin sisällä, että olen itse päässyt vaikuttamaan siihen, millaisia töitä teen ja kehittämään itseäni sekä työtäni. Täällä ei valita vain yhtä tehtävää vaan pitemminkin kuljetaan laveaa polkua, jonka sisällä sitten kansallisesti, kansainvälisesti tai eri toimialoilla pystyy vaikuttamaan, minkälaisiin asioihin keskittyy. Kokeilla voi, ei siinä mitään menetä”, Kalliomaa toteaa.

***

Uratarinat-blogisarja kuvaa upseerinuran ainutlaatuisuutta ja monipuolisuutta – kenenkään urapolku ei kulje samaa reittiä. Tarinoissa upseerit kertovat uriensa tarjoamista vaiheista, kohokohdista ja mahdollisuuksista sekä antavat neuvoja niille, jotka harkitsevat upseerin uraa ja kadettikouluun pyrkimistä. Uratarinoiden lisäksi Upseeriksi-blogista löytyy kokemuksia kadettien arjesta ja opiskelusta Maanpuolustuskorkeakoulussa.