Hiihtämisen äänet katkaisevat kirkkaan talviaamun hiljaisuuden Vuosangassa. Nuorimman kurssin taisteluharjoitus on käynnissä ja joukkueellinen kadetteja on matkalla seuraavalle toiminta-alueelle purettuaan aiemman tukikohtansa aamun pimeydessä. Vaikka monia hiihtäminen alkaa jo väsyttämäänkin, on liike silti tervetullutta, sillä se helpottaa lämpimänä pysymistä lähes kolmessakymmenessä pakkasasteessa. Vaikka tiedustelu on hyvin palkitsevaa ja jännittävää, vaatii se paljon sitkeyttä, tarkkuutta ja hyvää kuntoakin. Ahkioiden vetäminen ylämäkeen kovassa pakkasessa kiteytti tämän meille konkreettisemmin, kuin mikään aiheesta kertova luento tai oppikirja käsiteltynä lämpimässä auditoriossa Helsingissä.

Vuosangan ampuma- ja taisteluharjoitus on Kadettikoulun vuoden merkittävin, pisin ja henkilöstön määrältä suurin harjoitus. Se tarjoaa kadeteille mahdollisuuden syventää osaamistaan ja kehittää valmiuksiaan useissa eri tuleville upseereille olennaisissa tehtävissä. Nuoremmalla kadettikurssilla harjoitus jakautuu viiteen eri vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe, orientaatiovaihe, painottuu talviolosuhteiden, sekä tiedustelutoiminnan opetteluun ja kertaamiseen. Se sisältää myös päivän verran syventymistä Kuhmon sotahistoriaan paikallisten oppaiden johdolla. Orientaation jälkeen kadetit siirtyvät eri tahtiin harjoituksen seuraaviin vaiheisiin. Nämä ovat taisteluharjoitus, sekä keskimmäisen kurssin johtamat taisteluammunnat, joissa nuoremman kurssin kadetit toimivat vuorollaan sekä ampujana että tulitoiminnanvalvojana. Harjoituksen huipentaa sovellettu tiedusteluharjoitus, jossa mitataan harjoituksen aikana opittuja taitoja, mutta erityisesti sinnikkyyttä ja suksen luistoa. Kirjoitan tätä blogia harjoituksen puolivaiheilla orientaatio- ja taisteluharjoitusvaiheiden päätyttyä omalta osaltani.

Harjoituksen aikana sää on vaihdellut lauhemmista plussakeleistä koviin pakkasiin. Haastavat talviolosuhteet tuovat harjoitukseen jatkuvasti omaa lisämaustettaan, olivatpa ne koulutuksen aiheena tai eivät. Olosuhteet ovat auttaneet kadetteja kiinnittämään huomioita oman toimintakykynsä ylläpidon kulmakiviin: Riittävään juomiseen, syömiseen, pukeutumiseen ja lepäämiseen. Myös varusteiden kunnossapidon rooli korostuu lumen sulaessa ja jäätyessä jatkuvasti. Talviset olosuhteet tuovat toki mukanaan paikoittain epävarmuutta ja epämukavuutta, erityisesti kadeteille, joille ne eivät ole yhtä tuttuja. Rohkenen kuitenkin väittää, ettei talviolosuhteista oppimiseen ole parempaa keinoa, kuin kolme viikkoa elämistä niiden ympäröimänä Vuosangassa.

Erityisesti taisteluharjoituksesta itselleni mieleen painui avantoon hiihtäminen, sieltä pelastautuminen ja tätä seurannut toimintakyvyn palautus. Uravalinnastani huolimatta olen aika mukavuudenhaluinen, joten harva asia hirvittää minua enemmän kuin kylmä vesi. Vaikka avantoon hiihtäminen ei ollut mukavaa, tuli sen jälkeen nopeasti voittajafiilis – hieman kuin olisin ylittänyt jotain itsessäni. Vaikken edelleenkään pidä kylmästä vedestä, tiedän nyt, että pystyn toimimaan myös sen varaan joutuessani.

Kolme viikkoa Vuosangassa opettaa kadetille paljon. Vaikka harjoitusta on vielä runsaasti jäljellä, olen jo nyt oppinut paljon uutta tiedustelusta, sotahistoriasta ja talviolosuhteista, sekä lisää itsestäni johtajana, alaisena ja ihmisenä yleisesti. Odotan innolla, mitä oppeja harjoituksen loppuvaiheet vielä tarjoavat. Vaikken vielä muutama viikko sitten olisi uskonut näin sanovani, odotan jo hieman myös tammikuuta 2026 ja palaamista Vuosankaan johtamaan taisteluammuntoja.

Kadetti Leo Hietamäki
111. kadettikurssi