Ensimmäinen viikko alkaa saavuttaa loppuaan nuorimmalla vuosikurssilla. Tehtäviä on ollut monella eri saralla, olkoon se tulitoiminnan valvojan tehtävässä tai ampuvana joukkona.

Meidän ryhmälle suotiin mahdollisuus päästä ampumaan ryhmän hyökkäysammunta rakennetulla alueella. Ensimmäiset päivät olimme toimineet tulitoiminnan valvojina ja nyt oli aika olla ampuvana joukkona. Päivä sai kuitenkin alun sillä, että yksi epäonnen soturi joutui täydentämään vajaata ryhmää toisesta joukkueesta, eikä täten voinut osallistua meidän kanssamme.

Koska ampumapaikalle oli pitkä matka, vaihtuivat sukset moduulikyytiin. Pääsimme totuttautumaan pitkästä aikaa kylmyyteen moduulissa. Rakennetulla alueella taistelu oli ryhmämme mieleistä erittäin mielekäs. Perinteiseen metsässä taistelemiseen tuli vaihtelua kun rakennuksia piti vyöryttää. Ammunnan työryhmä oli myös tuonut monia erilaisia elementtejä ammuntaan, mikä teki siitä realistisemman, siitä iso papukaijamerkki heille.

Aurinko paistoi ja homma eteni. Harjoittelu kesti suunniteltua kauemmin, mutta se kannatti. Kovapanosvaiheessa ryhmämme toiminta oli mallikasta kuin norjalaisten suksen luisto hiihdossa. Iltapäivällä oli pimeänäkölaitteiden koulutusta illan pimeää vetoa varten. Vielä harjoittelussa laitteista ei saatu kaikkea irti pienen valon takia, mutta kovassa vedossa oli jo tarpeeksi pimeää. Illan veto sujui myös hyvin.

Kaiken kaikkiaan päivä sujui kylmenevästä säästä huolimatta hyvin. Kuten eräs upseeri on monesti todennut, tästä on hyvä jatkaa.

Kadetti Tommi Möttönen / 104. kadetti- ja 87. merikadettikurssi