Kolme päivää konekivääriä

Vuosangan ampumaharjoituksen aloituksesta on kulunut toisen vuosikurssin osalta nyt kaksitoista päivää. Harjoituksen viimeinen kokonainen viikko alkaa huomenna ja nyt voikin todeta suurimman osan Maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamasta elämysmatkasta olevan takana päin. Ja hyvä niin. Vaikka Kainuun talvisessa metsämaastossa viihtyisi pitemmänkin aikaa, on kiva tietää, että kohta pääse heittämään ylävitoset kotiväen kanssa.

Toisen vuosikurssin koulutuskokonaisuudet ovat jaettu Vuosangan harjoituksessa kolmeen osaan: ryhmän taisteluammuntojen suunnittelu ja johtaminen, joita on käsitelty blogissa jo aiemmin, taisteluharjoitus, joka pitää sisällään paljon hiihtämistä ja sään salliessa toimintakyvyn ylläpitoa sekä ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojana toimiminen. Näistä viimeiseen olemme päässeet tutustumaan viimeisen kolmen päivän aikana.

Ilmatorjuntakonekivääri, joka tunnetaan myös nimellä raskaskonekivääri, on kuten arvata saattaa erittäin raskas. Sen paino on noin 87 kilogrammaa ja ampumakuntoon koottuna sen pituus lähentelee kahta metriä. Logistisesti raskaskonekivääri on erittäin haastava asejärjestelmä, jos työkoneen valinnassa on moottoroidun kaluston sijaan tarttunut jalkojen alle keskusvaraston tarjoamat talvikumisaappaat. Tämä tärkeä oppi saatiin eilisen aamupäivän aikana, kun kadetit päästettiin talviseen metsään kantamaan tätä tulivoimaltaan erittäin merkittävää asetta.

Kadettipartio näyttää esimerkkiä siitä, miten ilmatorjuntakonekivääriä ei kannata kantaa.

Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojan koulutukseen kuului tietysti muutakin kuin aseen kantamiseen perehtymistä. Koulutuksen tarkoituksena on antaa tuleville kouluttajille, eli meille, riittävät pätevyydet aseen käyttöperiaatteen tuntemiselle ja aseenkäsittelylle, jotta voimme tulevaisuudessa kouluttaa samoja aiheita varusmiehille. Koulutus on ollut pääsääntöisesti toistokoulutusta aseenpurkamisesta ja kokoamisesta sekä aseen lataamisesta ja patruunoiden poistamisesta. Sormet ovat päässeet hommiin itse kullakin, koska ase sisältää isosta koostaan huolimatta useita pieniä osia. Yhdenkin osan puuttuminen tai virheellinen käyttö johtaa siihen, ettei ase ole toimintakuntoinen.

Ensimmäisessä kuvassa ase koottuna ilman piippua. Toisessa ase purettuna osiin.

Ilmatorjuntakonekiväärillä ampumista harjoiteltiin simulaattorilla sisätiloissa. Simulaattoria voi pitää tietokonepelinä, jossa tarkoituksena on tuhota erilaisia maalla sekä ilmassa kulkevia maaleja. Ilmatorjuntakonekiväärin simulaattoritähtäin näyttää ampujalle kuvan tuliasemasta, jossa ampuja simulaattorin mukaan on. Ampujan näkemä kuva voidaan heijastaa valkokankaalle tai seinälle havainnoinnin helpottamiseksi. Simulaattori on oiva tapa harjoitella ilmatorjuntakonekiväärillä toimimista.

Simulaattorin tähtäimestä näkyvä näkymä heijastettuna seinälle.

Tärkeimpänä aiheena tässä koulutuksessa, kuten aina käsiteltäessä aseita, on turvallisuus. Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvoja on henkilö, joka kovapanosammunnoissa vastaa siitä, että asetta käytetään niin, ettei vaarantavia virheitä tapahdu. Aseenvalvoja pitää huolen siitä, että ase on toimintakuntoinen ja sillä on turvallista ampua. Aseenvalvoja vastaa siis lähes kaikesta ammuntaan liittyvästä toiminnasta hänen valvomallaan ampumapaikalla. Tästä syystä on koulutukseen suhtauduttava tietynlaisella vakavuudella, ettei vahinkoja tule meidän johtamissa ammunnoissa tai koulutuksissa tulevaisuudessa tapahtumaan. Kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa helpottaa aina, kun on kyse pitkästä harjoituksesta.

Ampumatyöryhmä H-Ura

Kadetti Elmo Naakka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s