Syndalenin ampumaharjoitus on nyt taputeltu ja taitettu rintataskuun. Siihen kyseenomaiseen taskuun on nyt myös taitettu partion taisteluammunnan johtajan oikeudet, ja jopa suomalaisessa mittakaavassa yliampuva junttirusketus. Partion taisteluammunnan johtajan oikeudet voivat kuulostaa jokseenkin erikoiselta käsitteeltä lukijalle, jolle maanpuolustuksellinen terminologia on vieras osa-alue, joten lienee kohdillaan avata asiaa hieman.

Pitkin ensimmäistä lukuvuotta kadetit saavuttavat erinäisiä oikeuksia ja lisenssejä, enemmän tai vähemmän tärkeitä tulevan uran kannalta. Tärkeimmät oikeudet, jotka tulokasvuonna saadaan, ovat tulitoiminnan valvojan oikeudet, sekä aiemmin mainittu taisteluammunnan johtajan oikeudet, joista jälkimmäisenä mainittu jopa vielä tärkeämpi. Taisteluammunnat kun kuuluvat jokaisen palveluksensa suorittavan varusmiehen to-do listalle, aselajista ja palveluspaikasta huolimatta. Kaljana ja makkarana kaikki edellä sanottu tarkoittaa, että kahden hangossa vietetyn viikon jälkeen plakkarissa on ensimmäinen isojen poikien lisenssi.

Se riittäköön yksittäisistä saavutuksista, nyt juhannuksen vieton lomassa on hyvä hetki tarkastella harjoitusta kokonaisuutena. On vähättelyä kutsua sisämaassa yli kaksi vuosikymmentä asuneen kokeneen pienoisen kulttuurishokin hangon auringon alle saavuttaessa. Ymmärtäähän sen toki, että fyysisesti ja henkisesti kliinisen tehokkaaseen operatiiviseen sotilastoimintaan sorvattu täsmäinstrumentti menee täysin mankeliin, kun kaupan kassalla myyjä tervehtii asiakasta jo seitsemännestä luokasta asti opetetulla kielellä, perinteisen monotonisen ”Päivää” sijasta. Uskokaa tai älkää, small talk jäi tällä reissulla aiempia kauppareissuja vähäisemmäksi.

Kuten ylläolevasta pystyy päättelemään, sisältyi ampumaharjoitukseen muutakin kuin vain lapion heiluttelua ja ammuntojen johtamista. Iso osa harjoitusta oli myös muiden suunnittelemien ammuntojen suorittaminen. Kyyneleitä ei Syndalenissa päästy vuodattamaan, mutta hikeä senkin edestä, ja jopa verta joissain määrin. Kun lämpömittarin punainen merkki on lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, ei vaadi huippu-urheilijan aineenvaihduntaa siihen, että hiki valuu pelkästä ampumapaikalle pyöräilystä. Kun tähän yhtälöön lisätään taisteluvarustus, tulee lyhyestäkin matkasta Tour de Francen kaltainen suoritus. Merkittävä ero kuitenkin on se, että hiilikuidusta valmistettujen polkupyörien sijasta ratsuna toimii puolustusvoimien uskollinen oliivinvihreä konkeli. Olosuhteista huolimatta ammuntojen suorittaminen ampuvana osapuolena on palkitsevaa ja varsinkin suoritusten jälkeen olo on mitä mainioin, vaikka se ei fyysisestä olemuksesta välttämättä lävitse näykään. Nuorempana etelän loman kohokohta oli päästä hiekkarannalle, ja meressä melskaamisen jälkeen hiekassa pyöriminen. Nyt hieman varttuneempana kyseenalaistan suuresti nuoremman minäni arvomaailmaa, sillä viimeisen kahden viikon jälkeen ajatus ei enää herätä niin suurta intohimoa.

• 

• 

• 

Tiivistääkseni kaiken, Syndalenin ampumaharjoitus oli kokonaisuus, jossa oli sopivassa suhteessa kaikkea vapaa-ajasta työntekoon, ja fyysisen suorituskyvyn testaamiseen. Käteen jäi paljon muutakin kuin lisenssejä ja ryynäämisen yhteydessä syntyneitä haavoja, unohtamatta ferrarin punaista ihoa, joka ajan myötä taittaa sävynsä jokaiseen 80-luvulla nähtyyn nahkasohvaan. Syndalenin ampumaharjoitus on kaksiviikkoinen, jonka pääsee kokemaan vain kerran, ja vaikka sitä tuskin muistellaan enää kiikkutuolissa 2080-luvulla, on se elämys, joka jokaisen kadetin on antoisaa käydä läpi.

Kadetti Joona Rättö