Herätyskello. Eikö me juuri suljettu silmät unia varten? On aika nousta ylös jatkamaan ankaraa työskentelyä ampumakäskyn äärellä. Tämä on kadettien MPKK-vaiheen opiskelujen loppuhuipennus, perinteikäs Vuosanka toisen vuosikurssin opiskelijana. Monta kertaa puhuttu aihe, paljon huhuja levittänyt harjoitus ja todellisuudessa: paras mahdollinen paikka nuorelle upseerin alulle oppia ammuntoihin liittyviä asioita. 

Työryhmämme oli jälleen kerran jakautunut kahtia. Osa työskentelee sisätiloissa kirjallista käskyä tarkastaen ja muokaten, kun toinen osa on ampumapaikalla rakentamassa maaleja. Vasarat nakuttavat, spraymaali suhisee ja valkea lumi on polvissa asti. Osasto kenttätyöskentely on rakentamassa panssarivaunumaaleja ja jalkaväkimaaleja. Myös tuliasemat tarkastetaan ja annetaan edellytykset ampuvalle joukolle valmistella ne juuri itsellensä sopiviksi. Palvelusturvallisuus on kuitenkin tärkein asia taisteluammunnoissa.

 

 

Työryhmämme aihe on ryhmän hyökkäys rakennetulla alueella. Erittäin suosittu ammunta, johon moni haluaa osallistua. Harva kuitenkin saa tämän äärimmäisen suuren kunnian toimia valoisalla ja pimeällä Vuosangan harjoitusalueen ampumapaikalla, joka on täynnä pieniä rakennuksia odottaen vyöryttämistä.

Harjoituksen ensimmäinen vaihe lähenee loppuaan. Pitkät päivät, lyhyet unet ja tuskan hikipisarat alkavat kantaa hedelmää. Ammunnan valvojien ja varoupseerin tarkastamat ampumakäskyt ovat hyväksytty, mikä tarkoittaa työryhmäammuntojen suorittamista. Ennen kuin nuorempi vuosikurssi pääsee toimimaan tulitoiminnanvalvojina ja ampuvana joukkona, on ehdottoman tärkeää työryhmän itse testata ammunta. Muutokset ovat vielä mahdollisia ja tällä suorituksella ne voidaan tehdä, jotta juuri meidän ammunta on kaikista paras, opettavaisin ja mielenkiintoisin.

 

Vanhan kaverin neuvoa on noudatettu laajasti: Älkää sekoilko.

 

Työryhmä 19 Joronkylä toivottaa kaikille hyviä suorituksia ja onnistuneita ammuntoja!

 

P.S. Ei ole olemassa kofeiinin yliannostusta.