Kolmannen vuoden kevääseen tultaessa tuntuu, että aika on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti. Taaksepäin tarkasteltuna opiskeluaika on helppo nähdä toisistaan luonteeltaan aika paljonkin eroavina jaksoina. Ensimmäiset puolitoista vuotta Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa muodostaa selkeimmän ja ehkä itselle mieleenpainuvimman ajanjakson Kadettikoulusta. Sen jälkeinen loppuaika Maasotakoulun opissa on ollut luonteeltaan hyvin erilaista verrattuna Santahaminan aikaan. Varsinkin viimeinen vuosi Tykistökoululla on ollut enemmänkin ammatillista koulutusta tähdäten tulevaan ensimmäiseen työtehtävään. Ja erään opettajan sanoin he asennoituvatkin kouluttamaan tulevia työkavereita, mikä tuntuu luontevalta suhtautumiselta opiskelun tässä vaiheessa.
Odotan silti takaisin työelämään pääsemistä. Ehdin olla hyvän aikaa Merivoimien palveluksessa ennen opiskelun aloittamista ja Puolustusvoimat työyhteisönä ja työnantajana on siten tuttu. Mutta monelle kenellä ei sopimus- tai virkasuhdetta ole taustalla, on työskentely Puolustusvoimissa varmasti vielä suuri kysymysmerkki.
Tuleva ensimmäinen tehtävä on itsellä kuitenkin täysin uudessa aselajissa ja työyhteisössä Maavoimien puolella, mikä luo hyvällä tavalla intoa päästä tekemään ja jatkamaan uuden oppimista. Lisäksi on ollut etuoikeus päästä tutustumaan osaan tulevan työyksikön henkilöstöstä pidemmän aikaa, sillä aselajikoulut toteuttavat aliupseeriston virkaurakurssien opetusta yhteneviltä osin tiiviissä yhteistyössä kadettikurssien opetuksen kanssa.
Kolmannen vuoden kevät ennen valmistumista edeltävää kesälomaa menee tiukasti aselajiopintojen parissa. Varsikin kenttätykistöopintosuunnalla riittää tulevaa ensimmäistä tehtävää varten viljalti tentittäviä varomääräyskokeita ja käytännön näyttöjä. Niiden kautta saavutettavat oikeudet ovat edellytys ylipäätään voida toimia vaadituissa tehtävissä.
Eräässä Maanpuolustuskorkeakoulun esitteessä aikoinaan sanoin, että en vaihtaisi päivääkään pois, kun kysytään millaista opiskelu tai elämä Kadettikoulussa on. Huonojakin päiviä on toki tähän mennessä joukkoon mahtunut ja oli varmasti jo silloinkin, mutta allekirjoitan lausahduksen edelleen. Jälkeenpäin tarkasteltuna sanoisin, että pelkästään hyviä muistoja.
– Kadetti Henri Tielinen
@kadettihenritielinen
Upseeriksi 