Keskiviikko 9.1., aamuhämärissä työryhmä heräilee vanhalta koulurakennukselta – nykyiseltä Puolustusvoimien majoitusrakennukselta – kohti uutta harjoituspäivää. Keli oli tuulinen, mutta pakkasta alle 10 astetta, joten työnteko sujuu mainiosti. Osa työryhmästä lähtee lapion varteen kaivamaan tuliasemia, niin kutsuttuja ”poteroita”, tulevia ammuntoja varten. Osa taas lyöttäytyy tietokoneiden ääreen sisätiloihin, tehden tarkkaa työtä ampumakäskyn loppuun saattamiseksi. Päivän aikana koetaan tuntemuksia laidasta laitaan, kun osa asioista sujuu hyvin, mutta esimerkiksi sinkomaalien ja suunnanmittausten kanssa on suuria ongelmia valoisan ajan ollessa rajallista. Jokainen meistä kuitenkin suunnittelee, valmistelee ja johtaa tämän suuruusluokan ammuntoja vasta ensimmäistä kertaa, joten on luonnollista, että takapakkeja tulee. Näistähän sitä parhaiten oppii!

 

Ammunta päästäisiin koeponnistamaan perjantain työryhmäammunnoissa jonka jälkeen olisi vielä aikaa hioa ammuntaa sekä sen järjestelyjä. Ensimmäinen todellinen näytönpaikka olisi sunnuntai jolloin nuorin kurssi tulee ampumaan meidän suunnitteleman ja rakentaman ammunnan. Tällöin ammunnan tulisi sujua mutkattomasti ja yleisjärjestelyjen tulisi olla hiottu huippuunsa. Sunnuntai tuntui vielä olevan kaukana tulevaisuudessa ja todennäköisesti monella oli mielessä pelko siitä, ettei ammunta olisi tarpeeksi hyvin rakennettu tai oikeudet jäisi saamatta syystä tai toisesta. Tärkeintä olisi saada ammunnat suoritettua turvallisesti ja vaarantaviin virheisiin ei ole varaa. Välillä ammunnan suunnittelussa nousee esiin mielipide-erot, sillä suunnittelijoita on paljon ja jokaisella on oma visionsa siitä, miten ammunnat tulisi rakentaa. Onneksi isoimmilta ryhmänhengen rakoimisilta ollaan vältytty ja suunnittelu on sujunut hyvässä hengessä, vaikkakin välillä hieman lyhyillä yöunilla. On todella hyvä kokemus päästä suunnittelemaan tämänkokoinen ammunta alusta asti ja tehdä siitä omannäköinen. Tästä harjoituksesta saamme hyviä oppeja ja eväitä tulevaisuuden työelämään!

Torstai kului melko tiiviisti samojen aiheiden parissa kuin keskiviikko, asioita saatiin eteenpäin ja lopulta tuloksena oli noin 40-sivuinen henkilökunnankin hyväksymä ampumakäsky, jonka mukaan voidaan johtaa seuraavana päivänä työryhmäammunta. Paljon on dokumentteja töitä tehty suhteessa varsinaisen ammunnan kestoon. Illalla saunan kautta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.

Perjantaina osa työryhmän jäsenistä toimi ammunnan toimihenkilöinä ja loput ampuvana joukkona. Ammuimme kertaalleen valoisalla ja kertaalleen pimeällä, tämän jälkeen koottiin yhdessä havainnot ja korjattavat asiat järjestelyistä. Paljon oli vielä tekemistä, joten aloimme viimeiseen isompaan kirjoitusoperaatioon ampumakäskyn parissa. Se kesti aina aamuyölle klo 01:00 saakka, minkä jälkeen ei tarvinnut kauaa Nukku-Mattia odotella. Päivä oli fyysisesti melko kuormittava, minkä lisäksi se oli varsin pitkä. Lauantaina aamulla kuitenkin palkinto odotti: saimme ampumakäskyn lopulliseen formaattiinsa ja pystymme johtamaan varsinaiset ammunnat, joihin tulee toimihenkilöiksi sekä ampuvaksi joukoksi nuoremman kadettikurssin opiskelijoita. Lauantain aikana ohjeistimme ja perehdytimme tulevat toimihenkilömme omiin tehtäviinsä seuraaville päiville.

Monen pitkän päivän työn hedelmä on siis edessä, eikä enää tarvitse kuin poimia se, joskaan takki auki ei sovi suoritukseen lähteä! Kaikkien ilon, surun, epätoivon, itsesäälin, onnistumisen, hämmennyksen ja oppimisen fiilisten jälkeen lienee paikallaan ansaittu lepotauko Kuhmon pitseriassa työryhmän kesken. Ampumapaikka 4, Kypärä, on valmiina johtamaan sunnuntaista alkaen kahden viikon ajan kurssin 105. kadeteille kovapanosammuntoja.

Terveiset Vuosangasta,

Työryhmä 4, Kypärä