Työryhmä 12 sai kohtalokseen suunnitella ja johtaa taisteluammunta Lauttajärven ampumapaikalla. Mäkisestä maastostaan ja liukkaista hiihtoladuistaan tunnettu ampumapaikka tarjosi kokemattomille ammunnanjohtajille valtavasti haastetta, sillä ammunnasta muodostui väkisinkin melko monimutkainen kokonaisuus. Hiihtäen toteutettu irtautumisammunta, jossa ryhmä tuhosi kohteen ja irtautui järven kahta puolta toisiaan tukien, lienee monimutkaisin taisteluammunta, jonka tulemme milloinkaan pitämään.

 

Kun taannoin saavuimme Vuosankaan, työryhmämme sai valvojilta suhteellisen tarkat suuntaviivat ammunnan luonteesta. Seuraavat päivät (ja yöt) mittailimme suuntia, piirsimme vaara-alueita, kirjoitimme ampumakäskyä, kannoimme maalilaitteita, rakensimme tilapäismaaleja, kuittasimme materiaalia ja valmistauduimme tulevaan. Työmäärä oli valtava, ja sitä lisäsi työryhmämme ajoittainen epäjärjestelmällisyys. Työryhmämme jakautui valmisteluissa karskiin haalariosastoon, joka itseään säästelemättä toteutti ammunnan valmistelut ampumapaikalla, sekä siisteihin sisähommiin erikoistuneisiin tietokonevelhoihin ja yleistasomittarin pyörittäjiin, jotka kirjoittivat käskyn ja piirsivät vaara-alueen toisensa perään. Valmisteluviikko huipentui työryhmäammuntaan, jossa koeponnistimme ammunnan ennen nuoremman kurssin saapumista.

 

 

Valmisteluviikon jälkeen puolet työryhmästä suuntasi taisteluharjoitukseen, kun toinen puolikas johti ammuntoja nuoremmalle kurssille. Taisteluharjoituksessa harjaannuimme hiihtämisessä, sekä suunnittelimme jääkärijoukkueen väijytyksiä väistötukikohdastamme käsin. Vaikka kyseessä oli taisteluharjoitus, aikaa huoltamiselle ja lepäämiselle oli varattu ruhtinaallisesti, ja nukuimmekin pidempiä yöunia kuin valmisteluvaiheen aikana.

 

 

Neljä yötä kestäneen taisteluharjoituksen jälkeen työryhmän puolikkaat vaihtoivat rooleja, ja ampumapaikka luovutettiin seuraaville ammunnanjohtajille. Edellisen viikon kokemusten perusteella annettu palaute siivitti ammuntoja johtamaan saapuneen osaston lentävään lähtöön, kun taas toinen osasto vuorostaan hiihteli viettämään lokoisia öitä sissiteltan kamiinan lämmössä.

 

 

Ammuntojen johtaminen osoittautui mainettaan helpommaksi urakaksi. Kun pohjatyö oli tehty kunnolla, ampumapaikka oli priimakunnossa, ja oma ajankäyttö oli suunniteltua, ammuntojen johtaminen sujui hyvin ajoittaisista kitkatekijöistä huolimatta. Tarvittaessa työryhmän sisällä autoimme toisiamme, ja loimme toisillemme edellytykset onnistumiseen ammunnan johtamisessa. Suuri kiitos kuuluu myös nuoremman kurssin edustajille, jotka toimihenkilöinä ja ampuvana joukkona osoittivat hyvää asennetta, halua oppia, sekä yhteishenkeä.

 

 

Lauttajärven työryhmän osalta Vuosangan ampumaharjoitus oli onnistunut kokemus. Olemme kukin astetta valmiimpia johtamaan taisteluammuntoja aikanaan myös työelämässä. Lainaamme ammuntamme valvojan sanoja, jotka hän lausui nähdessään rakentamamme lumilaudalla liikkuvan vaunumaalin, ja toteamme Vuosangan ampumaharjoituksen olleen ”Mieletön spektaakkeli.”

 

 

Työryhmä 12, Lauttajärvi