Harjoituksen toiseksi viimeinen aamu alkoi tässä vaiheessa jo liiankin tuttuun tapaan aikaisella
herätyksellä. Pitkäaikaisen rasituksen luomaa väsymystä kuitenkin helpottaa tieto siitä, että pian
tämä kaikki on takana päin. Ennen kuin katseen voi suunnata pidennettyyn viikonloppuun, täytyy
kuitenkin saattaa harjoituksen viimeiset taisteluammunnat kunnialla maaliin. Viimeisenä
ampumapäivänä ammutaan vain valoisalla, jotta iltapäivällä voidaan keskittyä kaluston huoltoon,
palautuksiin ja paluumarssin valmisteluihin.

Nyt illalla tekstiä kirjoittaessani on ammunnat tämän harjoituksen osalta ammuttu, siis on hyvä
hetki suunnata hetkeksi katse taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea viimeisen vajaan kolmen viikon
ajalta oikein jäi käteen. Näin pitkään harjoitukseen mahtuu paljon hetkiä, niin hyviä kuin
vähemmän hyviäkin. Oppia ja kokemuksia on kertynyt valtavasti aina taistelun johtamisesta
ampumakäskyn kirjoittamiseen. Kaikki opittu on ollut hyödyllistä ja tärkeää, mutta tärkeintä lienee
kuitenkin se, että kaikki kurssimme kadetit saavuttivat ryhmän taisteluammunnan johtajan
oikeudet.

Oikeuksien saaminen vaatii huomattavasti enemmän työtä, kuin miltä ehkä ensisilmäyksellä
saattaa näyttää. Vaikka hyväksytty suoritus kulminoituukin onnistuneeseen kovapanosvaiheen
johtamiseen, on sitä ennen tehtävä paljon töitä ammunnan suunnittelussa, rakentamisessa ja jo
pahamaineiseksi muodostuneen ampumakäskyn laatimisessa. Alkuvaiheessa korostui onnistunut
työnjako ja ryhmätyöskentelytaidot. Ammuntaa suunnitellessa oli huomioitava
palvelusturvallisuuden ja varomääräysten lisäksi myös esimerkiksi valmistava koulutus,
tilanteenmukaisuus ja taistelutekniikka. Tärkeintä, ja samalla mahdollisesti vaikeinta, ammuntoja
suunnitellessa oli muistaa, että ammunta ei ole vain kovapanosvaihe, vaan koulutustapahtuma
joka huipentuu kovilla ampumatarvikkeilla toteutettuun harjoitellun tehtävän suorittamiseen.
Kenties tämä puoli ammunnoista oli se, joka kartutti eniten omaa ammattitaitoa, sillä näistä
asioista keskusteleminen ryhmäläisten kanssa, ja näiden keskustelujen perusteella päätösten
tekeminen avasi paljon uusia näkökulmia varmasti kaikille.

Näin pitkästä harjoituksesta ja haastavista tehtävistä ei kuitenkaan luonnollisesti selvitty ilman
haasteita. Ongelmia ilmeni jo ensimmäisinä päivinä esimerkiksi kylmän kelin aiheuttaessa
ongelmia ajoneuvojen starttaamisessa. Vaikka kuinka haluaisinkin niin väittää, kaikkia
epäonnistumisia ei voitu kuitenkaan selittää olosuhteiden piikkiin, ja moni sekoilu olisi
takuuvarmasti ollut vältettävissä. Erityisesti ampumakäsky, josta lopulta muodostui millin tarkka
40-sivuinen kokonaisuus, aiheutti sitä työstäneille kadeteille harmaita hiuksia ja kiihtynyttä kahvin
kulutusta. Pahimmillaan pääsin yhdessä käskyä työstäneen taisteluparini kanssa nukkumaan vasta
aamukahden jälkeen, kun aina uudelleen palautetuissa versioissa oli jatkuvasti korjattavaa.
Työryhmämme oli silti verrattain onnekas, sillä parhaat työryhmät työstivät käskyä aina aamuviiteen saakka. Ampumakäsky on kuitenkin mittaamattoman tärkeä osa ammunnan suunnittelua
ja juurikin tämä korkea vaatimustaso opetti ennen kaikkea ääretöntä tarkkuutta, jota erityisesti
taisteluammuntoja suunnitellessa ehdottomasti vaaditaan.

Vaikka harjoitus keskittyikin pitkälti ammuntojen ympärille, kurssimme kadetit osallistuivat myös
viiden päivän taisteluharjoitukseen. Maasotakoulun johtama harjoitus oli kurssimme kadeteille ikään kuin esimakua tulevasta neljästä kuukaudesta, jonka vietämme juurikin Maasotakoululla
Lappeenrannassa. Harjoituksessa pääsi toimimaan jääkärijoukkueessa, mitä emme tähän asti
olleet vielä koulun aikana päässeet tekemään. Harjoitus oli fyysisesti keskiraskas, mikä oli varsin
tervetullutta vaihtelua ammuntojen aiheuttamaan henkiseen stressiin.

Tiivistettynä Vuosangan ampumaharjoitus on ollut äärimmäisen opettavainen kokemus, jonka
tärkein anti voidaan tiivistää yhteen sanaan: ammattitaito. Olen oppinut paljon koulutuksesta,
koulutuksen järjestelyistä, palvelusturvallisuudesta, jääkärijoukkueen taistelusta ja lukemattomista
muista aihepiireistä, joiden luetteleminen veisi varmaankin koko illan.
Nyt päätän kuitenkin tekstini, ja menen aikaisin nukkumaan, sillä huomenna on edessä pitkä automatka kohti Santahaminaa.

Kadetti Joona Vainio
106. kadettikurssi