Arrivé le 8 janvier en Finlande et plus particulièrement à Helsinki, j’ai tout d’abord cru qu’il faisait froid, mais ça c’était avant de connaître Vuosanka.

Après 3 jours de préparation, la découverte du bar des cadets et mon changement de nom pour un nom finlandais, j’étais prêt pour l’exercice. C’est là que j’ai vraiment découvert ce qu’était le froid, jusqu’à -36 dans les premiers jours, une nouveauté moyennement appréciable pour un français qui vit dans le sud.
Mais les nombreuses activités à venir nous ont maintenu au chaud. Tout d’abord le ski, que dire du ski ? Énormément de chutes au début. Plus de temps au sol que sur les skis mais plus les jours ont passé plus je m’ameliorais jusqu’à cette marche finale où je m’en suis finalement très bien sorti.

La grande différence avec la France réside tout d’abord dans la multitude d’exercice à balles réelles et notamment celui en zone urbaine. Ce qui permet de travailler la tactique en même temps que le tir, ce qui est vraiment un grand atout. J’ai eu la chance de tirer avec toutes les armes disponibles et même de me décoller la rétine avec l’apilas mais au moins j’ai touché la cible ! Pour clôturer cet exercice, j’ai pu tester cette épreuve totalement folle pour un français mais à priori classique ici : avanto. -15 dehors, il fait nuit, il neige, quoi de mieux que de se jeter dans l’eau ! Malgré mon appréhension j’ai sauté sans hésitation, appliqué les conseils des instructeurs et si je suis en mesure d’écrire c’est que j’ai encore tous mes doigts donc finalement rien d’insurmontable !

Pour finir ce court texte, je tenais à remercier le colonel Nurmela, le major Kukkonen, toute la promotion des cadets pour leur accueil chaleureux et en particulier la section D et D3 avec qui j’ai eu la chance de partager cette expérience plus qu’enrichissante.

Sous-lieutenant Jean-Baptiste ”Jape”
Promotion armée des Alpes

---

Saavuin Suomeen, tarkemmin Helsinkiin 8. päivä tammikuuta. Pidin säätä kylmänä, mutta en silloin vielä tiennyt mitään Vuosangasta.

Kolmen valmistelupäivän, kadettikellariin tutustumisen ja nimeni suomennoksen jälkeen olin valmis Vuosangan harjoitukseen. Vasta Vuosangassa sain tietää mitä kylmä oikeasti tarkoittaa. Pakkasta oli jopa -36 astetta, suuri muutos Etelä-Ranskassa asuvalle ranskalaiselle. Mutta tulevat aktiviteetit pitivät meidät lämpimänä. Mitä sanoa hiihdosta? Todella paljon kaatumisia aluksi. Enemmän aikaa maassa, kuin suksien päällä, mutta päivien edetessä taitoni kehittyivät ja lopulta selviydyin hyvin hiihtomarssista.

Suuri ero Ranskan ja Suomen välillä on kovapanosammuntojen määrässä, muun muassa rakennetun alueen ammunta. Kovapanosammunnat mahdollistavat taistelutekniikoiden harjoittelun ampumataidon harjoittelun yhteydessä, mikä on suuri etu. Olin onnekas, saadessani ampua kaikilla saatavilla olevilla aseilla. Apilas miltei irrotti silmät kuopistaan, mutta osuin sentään maaliin! Harjoituksen päätökseksi, sain kokeilla jotain ranskalaiselle hullua, joka on ilmeisesti täysin normaalia täällä; nimittäin avantoon meneminen. Pakkasta 15 astetta, on pimeää, lunta sataa, onko parempaa ajatusta kuin jäiseen veteen meneminen! Pienestä hermostuneisuudestani huolimatta, menin avantoon epäröimättä ja noudatin kouluttajien ohjeita. Kykenen vielä kirjoittamaan tätä tekstiä, joten kaikki sormenikin ovat vielä tallella! Avanto ei siis ollut ylitsepääsemätön haaste.

Tekstin lopuksi haluan kiittää eversti Nurmelaa, majuri Kukkosta, koko kadettikurssia ja erityisesti Delta-joukkuetta ja D3-ryhmää lämpimästä vastaanotosta. Olin onnekas saadessani jakaa tämän antoisan kokemuksen teidän kanssa.

Vänrikki Jean-Baptiste ”Jape”
”armée des Alpes” kadettikurssi