Komentajakapteeni Samu Rautio on ollut koko ikänsä teknisesti suuntautunut. Tekniset aineet kiinnostivat häntä kouluiästä alkaen ja lukion sekä varusmiespalveluksen jälkeen hän aloittikin opiskelun Kuopion yliopistossa, nykyisin Itä-Suomen yliopistossa, soveltavan fysiikan koulutusohjelmassa. Kokelasaika rannikkotykistössä ja erityisesti Haapasaaren merivalvonta-aseman erityispiirteet – toimien ajoin aseman vanhimpana sotilashenkilönä eristyksissä ulkosaaristossa – olivat jättänyt kiinnostuksen sotilasuraan. Niinpä hän jätti hakupaperit kadettikouluun viimeisenä hakupäivänä vuonna 1999 Kuopion Sotilasläänin esikunnassa. Ajatuksissa siinteli mahdollisuus jatkaa mahdollisimman teknisten aiheiden parissa rannikolla. Hakupaperit lähtivät maavoimalinjalle, mutta rannikkojoukko-opintosuunta oli muuttanut Merivoimiin rannikkotykistön siirtyessä Maavoimista Merivoimiin vuonna 1998.

Rautio aloitti opintonsa Maavoimalinjalla syksyllä 1999, mutta ajatus rannikkotykistöupseerin urasta ei ollut hävinnyt mielestä. Eräänä viikonloppuna ensimmäisen vuoden aikana he kävivät kurssikaverin kanssa junassa matkatessa keskustelua linjavalinnoista. Kurssikaveri opiskeli rannikkojoukkolinjalla ja Rautio maasotalinjalla. Siitä lähti ajatus yrittää linjanvaihtoa. Hinnaksi sovittiin Merisotakoulun lippalakki, jonka kurssikaveri oli jo ehtinyt hankkimaan Merisotakoulun sotilaskodista. Maanantaina suunnattiin koulun johtajan puheille ja linjanvaihto saatiin toteutettua. Lippalakki vaihtoi omistajaa.

Kadettikurssin kolmannen vuoden aikana Kuopion yliopisto lähestyi kadetti Rautiota kesken olevien opintojen osalta. Sitä kautta avautui mahdollisuus opiskelijavaihtoon jossain eurooppalaisessa yliopistossa. Kadettikoululle järjestely ei ollut tuttu, mutta avarakatseisten kurssinjohtajien avulla välivuosi saatiin järjestettyä ja lentokone vei opiskelijan kohti Wienin yliopistoa. Siellä soveltavan fysiikan opinnot jatkuivat, kieli vain vaihtui. Alkuyllätyksestä – suullisista tenteistä – toivuttuaan opiskelu alkoi maistua ja niinpä hän jatkoi fysiikan opintoja vielä Suomeen palattuaan. Kesän Rautio vietti Karjalan lennostossa opetusupseerina. Loppukesästä hänen piti osallistua muutamalle tulevan kadettikurssin opintojaksolle, jotka ajoittuivat eri ajanjaksolle kuin alkuperäisellä kurssilla. Tämän vuoksi jo neljännen vuosikurssin kadetin arvoon päässeeltä upseerin taimelta otettiin yksi viiva hihasta pois. Huhut alentamisesta ilmentyivät konkreettisesti.

Upseerin ura alkoi ulkosaaristossa Rankin linnakkeella. Itäisen Suomenlahden saaristo tuli tutuksi ja pääpaino työssä oli uuden yksikkötyypin, meritiedustelukomppanian, toiminnan kehittäminen. Puolustusvoimien organisaatiomuutosten myötä linnakkeiden lakkauttaminen tuli ajankohtaiseksi ja tie vei Helsinkiin Merisotakoululle reserviupseerikurssin johtajaksi. Kurssin johtajan esimies ilmoitti pian lähtevänsä pikakomennukselle kansainvälisiin tehtäviin ja niin Rautio löysi itsensä osaston johtajan tehtävästä. Reserviupseerien kouluttaminen ja osaston johtaminen oli mielekästä ja opettavaista. Eräänä päivänä Merisotakoulun johtaja kuitenkin tuli Raution huoneeseen ja kysyi: ”Mikä sinusta tulee isona”. Hetken pohdittuaan hän kertoi haluavansa tutkijaksi. Ei aikaakaan, kun tehtävään määräyksessä luki Meritaistelukeskus. Merivoimiin perustettiin uusi tutkimusyksikkö, jonka toiminnan käynnistämisestä Rautio vastasi yksikön ainoana työntekijänä.

Rautio toimi tutkijana Meritaistelukeskuksessa lähes neljä vuotta, jonka jälkeen hän aloitti tekniikan lisäopinnot Maanpuolustuskorkeakoululla. Kurssin jälkeen hänet määrättiin Puolustusvoimien Tutkimuslaitokseen. Tutkimuslaitoksessa heräsi ajatus väitöskirjan tekemisestä ja yhteydenotto Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatekniikan laitokselle vahvisti jatko-opinnot mahdolliseksi. Rautio aloitti jatko-opinnot vuoden 2017 loppupuolella aiheena 3D-tulostus sotilaslogistiikassa. Työ jatkuu päivätyön ohessa ja opinnot ovat jo loppupuolellaan. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen käynnistämä tutkimus 3D-tulostamisesta tarjosi erinomaisen alustan jatkotutkinnon tekemiselle. Jatko-opintojen myötä Rautio on myös päässyt laajasti osaksi maailmanlaajuista 3D-tulostusverkostoa. Yhteiset tutkimukset Euroopan Puolustusviraston, NATOn ja ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa antavat näkemystä ja ensilinjan tietoa omasta erityisalasta.

Tutkijan ura jatkui kahden tutkimuslaitoksella vietetyn vuoden jälkeen Merivoimissa. Toinen kierros Meritaistelukeskuksessa tarjosi mahdollisuuden hyödyntää aiemmin kehitettyjä menetelmiä laajemmin. Kaksi ja puoli vuotta tutkijana Meritaistelukeskuksessa oli opettavaista ja useiden kansainvälisten kontaktien ja tutkimusten kautta silmät yhteistyön mahdollisuuksista avautuivat.

Vuoden 2021 alussa Rautio aloitti Maanpuolustuskorkeakoululla, Sotatekniikan laitoksella opettajana ja tutkijana.
Tutkijan työ on Raution mukaan kaksijakoista: toisaalta tutkijan tulee olla yksinäinen puurtaja ajatusten ja teorioiden virrassa, toisaalta verkottunut toimija hyvin erilaisissa ympäristöissä. Tämä havainnollistaakin hyvin niitä valmiuksia, joita hänen mielestään tarvitaan nykyisessä sotatekniikan opettajan ja tutkijan työssä. Työ sotatekniikan parissa on mielenkiintoista ja monipuolista. Opettajana työ on hyvin ihmiskeskeistä, mutta toisaalta syvällinen paneutuminen tekniikkaan edellyttää kykyä keskittyä asioihin kirjoituspöydän ääressä.

Opetuksesta Rautiolla on selkeä näkemys:

”Oppimaan opettaminen on opettajan tärkein anti opiskelijoille – kiinnostuksen herättämisen lisäksi. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että opetettavan aiheen sisällön tulee olla laadukasta. Erityisesti valmiudet uusien teknologioiden hyödyntämiseen perustuu uuden oppimiseen ja omaksumiseen. Sen vuoksi perusteiden hallinta ja uuden oppimisen taidot korostuvat erityisesti tekniikassa, jonka muutostahti on eksponentiaalinen.”
Rautio toteaa lopuksi, että hänen uransa ei kenties ole ollut tyypillisin upseerin urapolku:

”Oma suuntautuminen ja kiinnostuksen aiheet ovat osuneet hyvin yhteen Puolustusvoimien tarpeiden kanssa. Tämän vuoksi uravalintana upseerin ura on ollut mielenkiintoisuudessaan täydellinen.”