22. kesäkuuta
Geneerisen otsikon takaa paljastuu enemmän kuin saattaisi aluksi ajatella. Työryhmämme on valmistautunut huolella sekä ammuntojen johtamiseen että itse ampuvana joukkona toimimiseen ja tässä kirjoituksessa koitamme parhaamme mukaan avata kulunutta päivää.

Ensin muutama ajatus ammuntojen johtamisesta. Tänäänkin kolme kadettia meidän työryhmästä vuorotteli rooleja meidän omalla ampumapaikalla eri rooleissa. Suurin paine kohdistuu luonnollisesti ammunnan johtajan vuorossa olevaan, mutta myös kahdella muulla toimihenkilöllä on suuri rooli ammunnan onnistumiseen. Maaliupseerin (tuttavallisemmin ”mupsi”) tehtävä on huolehtia maalitoiminnasta, jolla kuvataan taisteluiden kulkua ampuvalle osastolle. Meidän ampumapaikalla maaliupseeri kouluttaa myös ampuvalle osastolle ammunnassa tarvittavia taitoja. Taisteluvälinepaikan johtajana taas saa hioa luodinkestävää rusketusta, jos tväl-paikka sattuu olemaan keskellä hiekka-aukeaa… Kuuluhan siihen tietysti vastuu ampumatarvikkeista, räjähteistä sekä materiaalilistojen täyttämisestä, mutta tosiasiassa rooli on rentouttava hetki hektisessä ammuntojen johtamisessa.

Ampuvan osaston toiminnassa korostui näin helteessä ja harjoituksen loppuvaiheissa valmistautuminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen sekä oman ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen. Toiminta oli alusta asti suunniteltu näiden elementtien ympärille. Osasto lähti liikkeelle aikataulussa ja ammuntaa johtavan osaston ohjeistuksen mukaisesti. Suunnitelmiin oli varattu riittävästi aikaa, että pystyimme ampumapaikalla valmistautumaan rauhassa, minimoimaan muun muassa lämpöuupumuksen riskin ja osallistumaan ammuntaan. Ammunnan harjoittelu kesti molemmissa päivän ammunnoissa noin puolitoista tuntia, jonka aikana saimme kerrata ammuntaan riippuvia aiheita sekä ammunnan kulkua. Harjoittelussa saimme hiottua partion toiminnassa yksityiskohtia, joihin ei lyhyemmissä koulutuksissa ehdittäisi keskittyä.

Koko ampumassa ollut osastomme siis eläytyi aamupäivästä jalkaväen jaloimman aselajin eli jääkärien maailmaan harjoitellessamme partion hyökkäystä metsämaastossa. Jopa kaltaisillemme jääkärimestareille maalien hakeminen perinteisen peitteisessä suomalaisessa metsässä osoittautui melko haastavaksi ja saimme näin ollen hyvää oppia maalittamisesta, tähystämisestä ja jääkäripartion taistelusta.

Iltapäivästä siirryimme vieressä olevalle ampumapaikalle, jossa aloimme kerrata panssaritorjunnan perusteita kevyellä kertasingolla. Jos yksi yksittäinen ase tulee tässä harjoituksessa tutuksi on se 66 KES 88. Tuon noin nelikiloisen putken ampumista sekä tuliasematoimintaa on harjoiteltu siihen tahtiin, että kuka tahansa meistä osuu maaliin silmät kiinni ja kädet selän takana. Ainakin melkein… Toinen elementti mitä harjoittelimme iltapäivän ampumapaikalla, oli sytytyskojeen käyttö partion viuhkapanoksen räjäyttämiseen. Näitä elementtejä yhdistämällä partion muuhun taisteluun saimme jälleen kerran uudenlaisen kokemuksen taisteluammunnan järjestämisestä.

Ammunnoissa meni sekä ampuvalla osastolla että ammuntoja järjestäneellä pumpulla iltaan asti ja kaikki olivat palautumisen tarpeessa. Syndalenin uimaranta ja sauna tarjoavat onneksi täydellisen hengähdyksen harjoituksesta väsähtäneille kadeteille. Helteisen päivän jälkeen tuskin mikään on parempaa kuin vaihtaa uimashortsit hiestä märkien maastohousujen tilalle ja pulahtaa uimaan lämpimään meriveteen.

Kadetit Kuoppala, Saarela, Järvinen