Saavuin elokuisena iltana Shrivenhamissa sijaitsevaan Defence Academy of the United Kingdomiin. Varsinainen määränpääni oli Royal Military Academy Sandhurst, tuttavallisemmin RMAS, mutta ensimmäiset kolme viikkoa vietin ulkomaalaisille kadeteille tarkoitetulla valmistavalla kurssilla. Meitä oli 40 kadettia 32 eri maasta. Jo ensimmäisen aamun muodostelmassa kävi selväksi, että seuraava vuosi tarjoaisi sotilaskoulutuksen lisäksi melko kattavan kurssin maailman erilaisiin kulttuureihin. Valmistavan kurssin tarkoituksena oli perehdyttää meidät brittiläiseen sotilaskulttuuriin ennen Sandhurstin alkua. Ohjelmaan kuului liikuntaa, sulkeisia, suunnistusta sekä luentoja Britannian armeijan arvoista ja johtamisesta.

Kolmen viikon jälkeen siirryimme Sandhurstiin. Oppilaitos sijaitsee Berkshiressä noin tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Sandhurst on kouluttanut Britannian maavoimien upseereita nykyisessä muodossaan vuodesta 1947, mutta alueen sotilaskoulutuksen historia ulottuu 1800-luvun alkuun. Pitkä historia näkyy kaikkialla rakennuksissa, maalauksissa, muistomerkeissä ja perinteissä. Kurssimme koostui noin 290 kadetista, jotka oli jaettu kolmeen komppaniaan. Vuosi jakaantui kolmeen 14 viikon jaksoon: Junior, Intermediate ja Senior Termiin. Saapuessamme Sandhurstiin astelimme sisään Old Collegen pääovista. Samalla meille kerrottiin, että seuraavan kerran kulkisimme samoista ovista kurssin päättävässä paraatissa.

Ensimmäisten viiden viikon aikana emme saaneet poistua sotilasalueelta eikä varsinaisia vapaapäiviä ollut. Päivät alkoivat tavallisesti kello 6.00 majoituskäytävän lattiaan merkityltä viivalta Britannian kansallislaulua laulaen. Ohjelma jatkui iltaan, minkä jälkeen vuorossa olivat varusteiden huoltaminen, vaatteiden silittäminen ja huoneen valmisteleminen seuraavaan tarkastukseen. Sulkeiset, paraatit ja rykmenttien omat tavat olivat olennainen osa upseerikasvatusta. Brittiläiset kadetit hakeutuivat koulutuksen aikana eri rykmentteihin, joilla oli vahvat identiteetit ja omat perinteensä. Kouluttajan tausta näkyi usein hänen tavassaan puhua, kouluttaa ja asettaa vaatimuksia. Vuoden aikana opin tunnistamaan melko nopeasti, mistä rykmentistä kouluttaja oli tullut.

Koulutus sisälsi akateemisia opintoja, fyysistä koulutusta ja maastoharjoituksia. Akateemiset opinnot rakentuivat kolmen aihekokonaisuuden ympärille: War Studies, Defence and International Affairs sekä Communication and Applied Behavioural Sciences. Luokkaopetuksessa korostuivat keskustelu ja argumentointi. Valmiin vastauksen muistamisen sijaan olennaista oli kyetä muodostamaan näkemys ja puolustamaan sitä keskustelussa. Fyysisessä koulutuksessa korostuivat juokseminen ja liikkuminen lisäpainon kanssa. Ohjelmaan kuului myös uintia, esterataa sekä lihaskunto- ja intervalliharjoituksia. Liikuntamuodot olivat suomalaiselle kadetille tuttuja, mutta harjoittelun kouluttajajohtoisuus erosi Kadettikoulusta. Kaikki harjoitukset toteutettiin kouluttajajohtoisesti, ja kouluttajat osallistuivat harjoitteluun kadettien mukana.

Vuoden aikana myös Walesin maasto tuli tutuksi kahdessa eri harjoituksessa. Exercise Long Reachissa suunnittelimme noin 60 kilometrin reitin Black Mountainsin alueella ja suoritimme sen alle 36 tunnissa. Vuorten huipuilla sijainneiden rastien lisäksi matkan varrella ratkaistiin ryhmätehtäviä. Wales näyttäytyi toisenlaisena Exercise Battle Campissa. Yhdentoista päivän ajan suoritimme joukkueen hyökkäystehtäviä haastavassa maastossa. Harjoitusalueella oli jokia, avointa nummimaastoa ja upottavaa turvetta, eikä kuivausmahdollisuuksia juuri ollut. Jalkaväkihenkisesti jokea pitkin eteneminen tarjosi aina hyvän suojan.

Vuoden aikana matkustimme myös Normandiaan ja käsittelimme D-Dayn aikaisia taktisia tilanteita paikoissa, joissa ne olivat tapahtuneet. Pienryhmille annettiin kartat, tehtävä, käytettävissä olleet resurssit ja ylemmän johtoportaan käskyt. Ensin kävimme tilanteiden taustat läpi ja laadimme sitten omat ratkaisumme, minkä jälkeen sotahistorian asiantuntija kertoi, mitä taisteluissa todella tapahtui. Pegasus Bridgellä ja Sword Beachillä sotahistorian tarkastelu tuntui hieman erilaiselta kuin luentosalissa.

Kurssin viimeisessä vaiheessa harjoitukset monimutkaistuivat, ja toimintaa tarkasteltiin joukkueen sijasta yhä enemmän koko komppanian näkökulmasta. Rakennetulla alueella johtajan tuli kyetä vihollisen lisäksi huomioimaan siviilit, voimankäytön säännöt sekä se, miten useiden osastojen taistelua johdettiin rakennusten keskellä.

Vuoden kohokohdaksi nousi lopulta Exercise Dynamic Victory Saksassa. Harjoittelimme kahden viikon ajan yhdessä Yhdysvaltain West Pointin kadettien kanssa. Ensimmäiset neljä päivää kuluivat taisteluammunnoissa, joiden jälkeen siirryimme kaksipuoliseen taisteluun. Yhteistyö West Pointin kadettien kanssa antoi mahdollisuuden vertailla brittiläistä, amerikkalaista ja suomalaista koulutusta käytännössä. Samankaltaiseen taktiseen ongelmaan löytyi erilaisia ratkaisuja sen mukaan, missä ja miten johtaja oli koulutettu. Kiinnostavaa olikin pohtia eri vaihtoehtoja yhdessä.

Juuri vertailusta ja reflektoinnista muodostui vaihtovuoden tärkein anti. Huomasin pohtivani jatkuvasti, mitä oppeja brittiläisestä koulutuskulttuurista voisin käyttää itse tulevana kouluttajana, mitä toimintatapoja voisin soveltaa Suomessa ja mitä en ainakaan haluaisi tuoda mukanani. Vieraan järjestelmän näkeminen auttoi samalla tarkastelemaan suomalaisia käytäntöjä hieman kauempaa. Vuosi opetti myös johtamaan paineen alla vieraalla kielellä. Englanniksi käskettäessä ilmaisuja oli pakko yksinkertaistaa. Tämä taito kehittyi vuoden aikana merkittävästi lukuisten johtamissuoritusten kautta aina partiotasolta komppaniatasolle.

Kurssi päättyi Sovereign’s Paradeen, jonka vastaanotti Chief of the General Staff eli Britannian maavoimien komentaja. Palatessani Suomeen käteen jäi ystäviä eri puolilta maailmaa ja melkoinen määrä ajatuksia johtamisesta, kulttuurista sekä sotilaskoulutuksen erilaisista toteutustavoista. Nyt siirryn mukaan 112. kadettikurssin opintoihin.

Kadetti Nokelainen