Ensimmäisen vuosikurssi kadetit eli simput osallistuivat ensimmäistä kertaa Vuosangan ampumaharjoitukseen. Ennen harjoitusta kuulimme villejäkin tarinoita aiempien vuosien harjoituksista. Todellisuus osoittautui kuitenkin tarinoita maltillisemmaksi ja hyvä niin. Harjoituksessa toimintamme oli jaettu kolmeen eri osaan ja toimimme vuorollamme ampuvana joukkona, ammunnan toimihenkilöinä ja taisteluharjoituksessa.
Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden osalta päivä alkoi ampumapakoille siirtymisellä. Toimihenkilöt siirtyivät paikoille aikaisemmin ja aloittivat ammuntojen valmistelun ennen ampuvan joukon saapumista. Maalitoiminnan ja tulenkuvauskenttien valmistelu ja toiminnan varmistaminen, ampumatarvikkeiden vastaanottaminen ja valmistelu, viime hetken ohjeiden vastaanottaminen sekä taukoteltan lämmittäminen olivat oleellinen osa valmisteluja. Ampuva joukko saapui ampumapaikoille kuinkas muutenkaan kuin hiihtämällä. Lyhyenkin matkan hiihtäminen taisteluvarustuksessa sai hien pintaan tehokkaasti, joten kuivien vaatteiden vaihtaminen ennen ammuntojen alkua oli tärkeää toimintakyvyn ylläpidon kannalta. Samoin veden juominen, vaikka jano ei olisikaan. Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden ollessa valmiita ampumapäivä aloitettiin varopuhuttelulla. Tämän jälkeen toimihenkilöinä toimivat simput pitivät lyhyitä koulutuksia ampuvalle joukolle, varmistuakseen joukon osaamisesta ja siitä, että taisteluammunnat voidaan suorittaa turvallisesti. Koulutuksissa perusasioiden kertaaminen oli usein keskiössä ja tuttua kevyttä kertasinkoa tulikin siis kerran, jos toisenkin käsiteltyä.
Valmistavien koulutusten aikana ryhmänjohtaja sai perusteet oman ryhmänsä johtamiseen taisteluammunnassa. Ryhmänjohtajan johdolla tuleva ammunta harjoiteltiin, niin kuin se tullaan ampumaan. Harjoittelun aikana ammunnan vaiheita toistettiin ja harjoiteltiin uudestaan niin kauan, kunnes jokainen kohta sujui hyvällä sykkeellä, tehokkaasti ja erityisesti turvallisesti. Ajoittain harjoittelua tarvittiin melko paljon ja asemaralli tuli jälleen kadeteille tutuksi. Harjoitteluvaiheen jälkeen suoritimme ammunnan kovapanosvaiheen harjoitellulla tavalla. Ammunnan kovapanosvaiheessa ampujat pääsivät ryömimään ja syöksymään, hiihtämään ja juoksemaan, rämpimään umpisessa, valaisemaan ja ampumaan erilaisia maaleja eri aseilla. Ammunnoissa siis hiki virtasi ja aseet paukkuivat. Toimihenkilöiden tärkein tehtävä oli toimia tulitoiminnan valvojina ja siten lisenssien saavuttaminen. Tulitoiminnan valvojina vastasimme ammuntojen turvallisesta onnistumisesta oman partion toimintaa valvomalla. Ammunnan jälkeen vuorossa oli palaute sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille.
Aamupäivän suoritukset olivat vaihtelevan pituisia. Joinain päivinä illalla suoritettava pimeäammunta suoritettiin heti edellisen perään ja joinain päivinä pimeän tuloa odotettiin hyvä tovi. Pimeän laskeuduttua harjoiteltiin pimeä ammunta kuten päivälläkin. Tämän jälkeen suoritettiin kovapanosvaihe pimeällä. Pimeä toi ammuntaan omat haasteensa sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille. Toimihenkilöiden tuli olla erityisen tarkkana ammuntojen turvallisesta sujumisesta. Esimerkiksi piippulinjan, varmistuksen ja piippujen dippaamisen valvominen vaikeutui huomattavasti pimeässä. Ampuvan joukon osalta samat asiat vaikeutuvat, lisäksi tuli kiinnittää erityistä huomiota oikeaan reittivalintaan sekä siihen, että kukaan ei eksy. Jyrkän ja mutkikkaan mäen laskeminen suksilla keskellä metsässä on haastavaa valoisallakin, mutta pimeällä homma vaikeutuu entisestään. Pimeällä valaisulla on merkittävä rooli ja pääsimmekin sekä ampuvana joukkona, että toimihenkilöinä harjoittelemaan runsaasti valaisua eri valaisuvälineillä. Myös pimeänäkölaitteilla oli suuri rooli pimeäammunnoissa. Pimeällä suoritettavan kovapanosvaiheen jälkeen vuorossa oli palaute ja ammunnan päättäminen. Tämän jälkeen ampuva joukko laittoi sukset jalkaan ja aloittivat sivakoinnin takaisin kohti majoitusaluetta. Toimihenkilöt jäivät toisen vuosikurssin ampumatyöryhmien avuksi ammunnan purkamiseen, minkä jälkeen myös he olivat valmiita siirtymään kohti majoitusta.
Taisteluammuntojen jälkeen vapaa-aikaa oli vaihtelevasti, joinain päivinä enemmän ja toisina päivinä vähemmän. Ammunnoissa erityisesti ampuva joukko rehki pitkin päivää ja hiki virtasi, joten ammuntojen jälkeen useimmat kadetit suuntasivat kohti saunaa. Kesken harjoituksen sauna piristää kummasti. Saunan lisäksi useana iltana vierailimme sotilaskodissa, jossa tulikin vietettyä aikaa hyvässä seurassa kahvikupin ääressä. Arjen luksusten, saunan ja sotkun, lisäksi illalla pidimme yllä tukikohtaa. Puiden kantaminen ja pilkkominen, varusteiden kuivaaminen sekä kipinävuorojen laatiminen vaativat päivittäin oman aikansa illasta. Rankkojen ampumapäivien jälkeen uni maistui kadeteille ja menimmekin mahdollisimman aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olisimme jälleen valmiita uuteen työntäyteiseen päivään.
Ampumapäivien ja taisteluharjoituksen lisäksi harjoitukseen mahtui myös huoltopäivä ja valmistelupäiviä, jolloin valmistelimme tulevia ammuntoja. Pitkässä harjoituksessa huollon merkitys kasvaa ja huoltopäivä tulikin tarpeeseen ja piristi kummasti kadettien mieltä.
Harjoitus on nyt ohi ja suuntaamme ansaituille vapaille ja jatkamme opintoja Santahaminassa. Kokonaisuutena harjoitus oli kattava ja monipuolinen kokonaisuus. Jokainen kadetti oppi varmasti paljon uutta sekä kehitti jo aiemmin opittuja taitoja. Harjoituksessa kehitimme paljon taisteluteknistä osaamistamme, mutta erityisesti kadettien hiihtotaito ja osaaminen talvella toimimisessa kehittyivät hurjasti. Takana on hyvä harjoitus, johon mahtui paljon unohtumattomia kokemuksia. Harjoitus on mukava päättä hyvillä mielin ja onneksi ensi vuonna maavoimien kadetit palaavat jälleen Vuosankaan. Silloin vuorossa erilainen näkökulma ammuntoihin ja erilainen taisteluharjoitus.
Upseeriksi 