Olemme vänrikit Kylian ja Thomas Ranskan maavoimien kadettikoulun, École Militaire InterArmesin, toiselta vuosikurssilta.

Saavuimme Suomeen 3. tammikuuta 2020 kansainvälisen opintojaksomme ajaksi. Tällä hetkellä olemme liittyneet Suomen Kadettikoulun yhteen joukkueeseen heidän Vuosangan talviharjoituksensa ajaksi.

Olemme toimineet niin aavikolla kuin Etelä-Amerikan viidakoissa, mutta nyt olemme löytäneet itsemme ympäristöstä, joka on meille täysin vieras: lumesta ja kylmyydestä.

Lyhyen hiihtokoulutuksen jälkeen otimme luotisuojaliivimme, reppumme ja rynnäkkökiväärimme – olimme valmiina tuleviin koulutuksiin. Meillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä edessämme tulisi olemaan.

Seuraavana aamuna heräsimme 06:30 valmiina ensimmäiseen koulutukseen. Hiihdimme puolitoista tuntia päästäksemme ensimmäiselle ampumapaikalla. Kyseessä oli varmasti elämämme pisimmät puolitoista tuntia; hiihtäminen on meille täysin uusi kokemus, ja olemme viettäneet enemmän aikaa hangessa kuin ladulla. Tämä on tietysti osa koulutusta.

Kun saavuimme ensimmäisille ampumapaikoille, olimme hämmentyneitä: monimutkaisia käskyjä, joista emme ymmärtäneet mitään. Tyydyimme tässä vaiheessa seuraamaan muita. Alkuhämmennyksen jälkeen suomalaiset ystävämme auttoivat meitä ymmärtämään tilanteen paremmin. Tästä alkoi viisi ammunnantäytteistä päivää aseilla, jotka olivat meille täysin uusia. Esimerkkinä RK95, kevyt kertasinko, raskas kertasinko jne. Koulutus eri aseisiin on kuitenkin ollut nopeaa ja tehokasta – olemme valmiit tuleviin taisteluammuntoihin.

Olemme molemmat kuuluneet Ranskassa taisteleviin joukkoihin, joten ampuma- ja taistelukoulutus on meille tuttua. Kuitenkin tilanteet, joissa nämä kaksi yhdistetään, ovat Ranskassa harvinaisia. Esimerkiksi tilanne, jossa ammutaan kovilla ampumatarvikkeilla rakennetun alueen ammuntaa ei olisi ikinä mahdollista Ranskassa. Olemme osallistuneet koulutukseen positiivisesti yllättyneinä.

Päivät ovat tuntuneet meistä pitkiltä, sillä emme ole tottuneet siihen, että aurinko nousee näin myöhään ja laskee näin aikaisin. Toiminta majoitusalueella yllätti meidät kuitenkin täysin. Ranskassa päivän päätyttyä asetumme laavuumme, syömme taistelumuonia sekä odotamme vartiovuoroamme. Valmis ateria, lämmin kamiina sekä erityisesti sauna olivat todella mukavia kokemuksia sotaharjoituksessa. Toivottavasti emme totu liian hyvään näissä olosuhteissa.

Kaiken kaikkiaan harjoitus on ollut täynnä yllätyksiä. Meitä on kohdeltu erittäin vieraanvaraisesti, itse asiassa kohtelumme ei voisi tästä enää paljoa kehittyä. Tässä vaiheessa harjoitusta osaamme jo hiihtää (kaatumatta liian usein) sekä juosta lumessa (liukastumatta liian usein). Erityisesti kuitenkin osaamme toimia ulkomaisten asevoimien kanssa sujuvasti ilman yhteistä kieltä.

Olemme todella tyytyväisiä kokemuksiimme harjoituksessa.

Kurssimme nimi, USKUB, tulee ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalla käydystä taistelusta. Kurssimme tunnus kunnioittaa tähän taisteluun osallistuneiden joukkojen muistoa.

Nous sommes les sous lieutenants Kylian et Thomas de la promotion USKUB de l´Ecole Militaire InterArmes, école de recrutement des officiers semi direct  Française.

Arrivé en Finlande le 03 janvier 2020 dans le cadre de notre stage international nous avons incorporé une section du Kadettikoulu afin de nous rendre à Vuosanka pour le terrain annuel.

Ayant connu le désert et la foret équatoriale nous voici plongé dans un milieu qui nous est tout à fait inconnu : le froid et la neige.

Après une phase d´apprentissage du ski qui nous a parue très rapide nous enfilons notre gilet par balle, notre sac et notre fusil prêt à suivre l´instruction. Nous ne savions absolument pas à quoi nous attendre.

Réveil à 6h30 pour un départ sur le premier atelier, 1h30 de ski pour l´atteindre… pour nous les heures les plus longues de notre stage. Le ski étant vraiment nouveau pour nous, nous passons plus de temps les fesses dans la neige que debout sur nos skis. Mais soit, cela fait partie de l´instruction.

Arrivé sur nos ateliers respectifs nous sommes un peu perdus, des ordres fusent, nous ne comprenons absolument rien et nous contentons de suivre le mouvement. Après une petite phase de flou nous comprenons un peu mieux la situation avec l´aide de nos camarades Finlandais. Nous voici partis pour 5 jours de tir avec des armes qui sont nouvelle pour nous : le RK95, KVKES, APILAS..

L´instruction sur ce nouvel armement est rapide et efficace, nous sommes en mesure de réaliser l´exercice avec notre groupe.

Les phases d´instructions de tir et de tactique ne manquent pas en France, de plus ayant appartenus à des unités combattantes, le combat nous est familier. Néanmoins rare sont les occasions de concilier les deux. Par exemple : tirer à balle réelle en combat ZUB. Jamais une chose pareille serait imaginable en France. Agréablement surpris, nous nous sommes pris au jeu.

Les journées nous paraissent longues, car inhabituer aux horaires de lever et coucher de soleil. Mais prennent une toute autre tournure arrivé aux camps. En effet en France lors de la fin d’une journée on s’assoie sous notre bâche, on mange notre ration et on attend notre tour de garde. Avoir un repas chaud, s’assoir autour d’un poil et surtout se retrouver au sauna nous étonnes au plus haut point dans un premier temps, nous faisant craindre de prendre une mauvaise habitude pour la suite de notre formation.

En conclusion nous dirions que cet exercice a été plein de surprises. L´accueil que nous ont fait nos groupes a été très apprécié et nous pensons que nous n´aurions pas pu en avoir de meilleur. Nous savons à présent skier (sans trop tomber), courir dans la neige (sans trop glisser). Mais surtout travailler avec une autre armée de manière intuitive sans parler la même langue.

Nous sommes ravi d´avoir pu vivre cette expérience