Nuorimman kadettikurssin kolmas taisteluharjoitus järjestettiin tarkoituksella kaukana Santahaminan merituulesta Vuosangassa. Tiedustelukeskeisen kolmipäiväisen tarkoituksena oli oppia tiedusteluryhmän toiminnan perusasioita samalla korostaen toimintakyvyn ylläpitoa talviolosuhteissa. Harjoitus toteutettiin joukkuekoossa ja se sisälsi koulutusvaiheen ja opittuja taitoja hyödyntävän soveltavan vaiheen.

Bravo-joukkueen harjoituksen ensimmäinen päivä alkoi lyhyehköllä siirtymisellä harjoitusalueelle. Monelle uusi tuttavuus telakuorma-auto tarjosi vauhtia ja epäilyksiä perävaunussa kuljetettavien suksien ja rinkkojen mukana säilymisestä. Joukkueen päästyä perille koulutus alkoi tukikohdan valmisteluilla. Sissiteltat pystytettiin vasta saatujen tärppien mukaan ja sekä suksille että harjoitusta varten kuitatuille rinkoille tehtiin suojapoterot. Tämän jälkeen kadetit jaettiin kahteen osastoon koulutuksia varten.

Ensimmäinen puolijoukkueen koulutusaihe oli tiedusteluryhmän liike suksilla ja vihollisen harhauttaminen. Treeni huipentui soveltavaan takaa-ajoon, jossa koko Bravo-joukkue kunnostautui kapteenien höynäyttämisessä muun muassa luomalla valejälkiä ja johdattamalla takaa-ajajan tuliylläkköön.  Samaan aikaan toiselle osastolle järjestettiin talviolosuhteiden toimintakykykoulutusta aiheen erikoisosaajan opeilla. Nuotion sytyttämiseen ja talvipukeutumiseen saatiin uusia vinkkejä ja niitä päästiin heti hyödyntämään taistelumuonaa kokkaillessa. Pussiruuat loivatkin harjoitukseen kulinaarista tunnelmaa aterioiden ollessa pastasta perunamuusiin italialaisittain al dente. Koulutus sisälsi myös kertausta lämpökameroista, jotka jäivät kadettien käyttöön soveltavaan vaiheeseen.

Toisen päivän iltana koulutusrastien jälkeen alkoi harjoituksen soveltava vaihe, jossa toimittiin joukkueena varusmiehinä tiedustelukoulutuksen saaneiden kadettien johtaessa joukkuetta ja ryhmiä. Joukkueenjohtaja toteutti saamansa tiedustelutehtävän niin, että kaikki joukkueen jäsenet pääsivät partioittain muutaman tunnin kohteentiedustelutehtävälle. Jotkut onnekkaat saivat sen lisäksi vartioida omaa ryhmitystä tai sinne johtavaa ketunlenkkiä.

Tiedustelutietoa halutusta alueesta saatiin, mutta vihollisen sotilaspoliisi ei ollut ainoa haaste sen tiellä. Sää oli lauhtunut harjoituksen ensimmäisen päivän jälkeen ja vesi- ja räntäsade muuttivat sissiteltan katot sprinklereiksi ja hiihtolumen nuoskaksi. Yöllinen tiedustelutehtävä muistutti hidasta sauvakävelyä, mutta myös turhautuneena suksensa hylännyt kadetti kuvaili kävelypäätöstään uransa huonoimmaksi uppoillessaan märkään hankeen.

Viimeistenkin tiedustelupartioiden palattua aamun hämärissä tehtävältä tapahtui ikäviä. Vihollisen telakuorma-autot vyöryivät ryhmitykseen ja joukkue joutui tulitaisteluun, josta pyrittiin irtautumaan mahdollisimman pian. Irtautuminen oli takuulla jokaiselle raskas ponnistus. Osalla taakkana oli pitkä väistölenkki vaikeakulkuisessa maastossa, toisilla valmiiksi hidasta rämpimistä jarruttavien haavoittuneiden evakuointi. Lopulta uupunut joukkue pääsi sovittuun yhteydenottopisteeseen ja sai kuljetukseen apua telakuorma-autoilta.

Kadettien saavuttua takaisin tutulle majoitusalueelle harjoitus sai loppuhuipennuksen avantopulahduksen nimissä. Viimeinen koulutus oli Vuosangan-harjoituksen uusi lisäys: toiminta heikkoihin jäihin hiihdettäessä ja sieltä pelastautuminen suksisauvojen avulla. Pelätty kastautuminen tuntui lopulta hyvältä rankan vuorokauden päätteeksi.

Toimintakyvyn palautumista edistettiin vielä sotilaskodissa, missä käytiin kouluttajajohtoisesti läpi TST-harjoituksen palaute molempiin suuntiin. Kadettien pääasiallinen mielipide harjoituksesta oli positiivinen etenkin uusien kokemuksien ja hyödyllisten vinkkien takia. Turhautumisiltakaan ei kuitenkaan ollut vältytty ja kaikki olivat varmasti iloisia tulevasta huoltopäivästä ja kunnon yöunista.

106. kadettikurssi
Kadetit Markus Becker ja Iiro Isoaho