Sotatieteiden 12. maisterikurssin oppilasupseeri, yliluutnantti Jyri-Oskari Pätäri päätti lukiossa, että hänestä tulee opettaja. Upseerin ammatissa hän on löytänyt mieluisan opettamiskokemuksen, jossa yhdistyy opettajuus ja auktoriteetti.
”Voi keskittyä aidosti opettamiseen.”
Pätäri toteaakin, että kouluttajat ovat pohjimmiltaan opettajia.
”Kouluttajana kaikkein palkitsevinta on nähdä työssä oma kädenjälki, kun yksilöt muokkautuvat sotilaiksi, sotilaista tulee joukko ja joukko alkaa toimia. Kun uusi aines tulee, sen kehityskäyrä osoittaa aina samaan suuntaan.”
Kansainvälisiä tehtäviä ja omaa toimijuutta
Ennen Kadettikoulua, viiden vuoden työelämävaihetta ja maisterikurssia Pätäri suoritti varusmiespalveluksensa Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa (SKVJ) Porin prikaatissa Säkylässä. RU-kurssin 241 myötä hän tiesi hakeutuvansa Kadettikouluun, minne tuli myös valituksi ensi yrittämällä.
Palveluksessa saadun koulutuksen ansiosta Pätäri pääsi kuitenkin kansainväliseen operaatioon Libanoniin ennen Maanpuolustuskorkeakoululla aloittamista.
Kuuden kuukauden pesti tulenjohtajana oli ikimuistoinen.
”Ylivoimaisesti eniten opin ja kasvoin johtajana siellä. Johtamistyylejä piti jatkuvasti mukauttaa, kun ryhmässä oli hyvin eritaustaista porukkaa. Eräskin henkilö olisi voinut ikänsä puolesta olla oma isäni.”
Lopulta kadettikoulussa odottanut kolmivuotisjakso meni perinteiseen tapaan: ensin kaksi vuotta yhteisiä opintoja ja lyhyempiä jaksoja Maasotakoululla, sitten kolmas vuosi pitkälti aselajikoululla. Aselajikseen ja pääaineekseen Pätäri valitsi huoltolinjan (nykyinen logistiikka) ja sotahistorian, joista jälkimmäinen on häntä kiinnostanut jo pitkään.
Kadettikoulusta erityisenä kohokohtana mieleen jäi Linnan juhliin osallistuminen 2. opintovuoden kadettina.
Valmistuttuaan Pätäri vietti viiden vuoden työelämävaiheen Säkylässä ja Haminassa vuorotellen, mutta pääsi itse vaikuttamaan jokaiseen siirtoon.
”Opettajuudenkin kannalta täällä on erittäin selkeä urapolku. Kouluttajasta siirrytään joukkueenjohtajaksi, aliupseerikouluun, yksikön varapäälliköksi, päälliköksi, pataljoonan esikuntaan ja niin edelleen.”
”Lähtökohtaisesti valtaosa työelämävaiheesta palvellaan siinä joukkoyksikössä, johon luutnanttina valmistuu, mutta halutessaan muuallekin voi pyrkiä.”
Akateemisia mahdollisuuksia
Työskennellessään kolme vuotta RUK:n huoltolinjan johtajana kandi- ja maisteriopintojen välissä, Pätäri suoritti töiden ohessa ensimmäisen maisteritutkintonsa Helsingin yliopistolla. Historian pääaineesta valmistunut filosofian maisteri kiittelee organisaation suhtautumista kouluttautumiseen.
”Puolustusvoimat on ollut suopea ja tukenut omalla toiminnallaan toisen tutkinnon suorittamista. Joustoa on löytynyt.”
Maanpuolustuskorkeakoulun akateemiset opinnot yleensäkin ovat Pätärin mieleen.
”Sotahistorian opettajat ja professuurit eivät kalpene muiden yliopistojen rinnalla. Nimenomaan sotahistoriaa ei varsinaisesti edes opeteta muualla Suomessa – Helsingin yliopistollakin olin seminaarin ainoa, joka käsitteli Suomen sotia.”
Pätäri nostaa esille myös tohtoriopintojen varteenotettavuuden MPKK:lla, mutta miettii vielä omaa aihettaan.
”MPKK kiehtoo valtavasti työpaikkana. Sotataidon laitoksen opettaja on ehdottomasti yksi houkutteleva vaihtoehto”
Kutsumusta upseeriksi?
Upseerinura tarjoaa järjestelmällisyyttä, säännöllisyyttä ja aikatauluista kiinni pitämistä. Kun jotain pitää saada tehdyksi, asioita ei jäädä vatvomaan.
”Painottaisin upseerinuraa harkitseville kutsumusta. Täällä tulee välillä vastaan pitkiä päiviä, mutta jos kutsumusta löytyy, niin silloin pitää ehdottomasti hakea.”
”En ole katunut sekuntiakaan.”
***
Uratarinat-blogisarja kuvaa upseerinuran ainutlaatuisuutta ja monipuolisuutta – kenenkään urapolku ei kulje samaa reittiä. Tarinoissa upseerit kertovat uriensa tarjoamista vaiheista, kohokohdista ja mahdollisuuksista sekä antavat neuvoja niille, jotka harkitsevat upseerin uraa ja kadettikouluun pyrkimistä.
Upseeriksi 